torstai 8. joulukuuta 2016

Uusi aksakaveri

Janne vihdoin heltyi.. (tai sitten se pelkää että kohta meillä on 5 koiraa, kun jätän yhden pennun kotiin,) ja lupasi että saan alkaa agilitaamaan Niitin kanssa. Tähän astihan mali on ollut oikeastaan vaan Jannen treenattava, vähän mä välillä testailen että miten se toimii että osaan Jannea neuvoa eteenpäin, mutta mitään vastuuta et ole sen kouluttamisesta ottanut.

Kysyin joskus pari kuukautta sitten että jos vaikka aksaisin Niitin kanssa ni olisi mielekkäämpää mulle raahata sitä treeneissä mukana jne kun olisi jotain järkevää tekemistä. Silloin vastaus oli vielä suht tiukka EI. Mutta ehkä J alkaa tajuamaan, että mali on vähän eri kaliiperia kun bc ja tarvitsee oikeasti aikalailla enemmän tekemistä.

Jälkikäteen niin hassua, että ajattelin että siinähän yksi mali menee, kun beeceetkin on menneet. Eipä ne niin erilaisia pentuja voi olla. Kuinka väärässä sitä voikaan olla :P Noh, välillä aika erehtyy ajattelemaan positiivisesti, että ehkä se alkaa olemaan järjissään, kunnes se tekee taas jotain todella fiksua. Mutta positiivistä on, että ennen eilistä, se ei kakannut moneen viikkoon (ainakaan kolmeen) sisälle (pissoja ei lasketa), eli ehkä eilinen meni sitten vaan poikkeus vahvistaa säännön kategoriaan, kun oli siis paskonut kahdesti. Ja ei, se ei edelleenkään ole yli 4h yksin kotona ikinä. Mitään koirien petejä ei myöskään ole jäljellä, kai ne oli jo aikakin vaihtaa... Samoin kaikki mitä erehtyy laittamaan sille päälle, kokee kyllä kuoleman 5min sisällä. Ennenkuin tämänkään oppii on se syönyt talvitakkeja ja valjaita ihan kiitettävästi. Ehkä sillä ei oo kylmä, eikä kai mali mitään valjaita tarvitse.

Mutta muutenhan se on aika veikeä pakkaus <3 monessa asiassa on yllättänyt, ja harrastuskaverinakin se on lystikäs. Tehtiin hyppytekniikkaa (hyppykorkeus 15cm), hypyn tarjoamista jne, ja se teki kun vanha tekijä kumpaakin. Se keskittyy tosi kivasti, ja kun ei kohella edes kauheasti niin oppii tosi nopeasti.

Muuten on tehty ihan tosi rauhallisesti juttuja eteenpäin. Kiva huomata että edistyy kyllä koko ajan vaikka reilusti enemmän sen kanssa pitäisi puuhata. Edelleen se on tosi laumaviettinen, ystävällinen ja kiltti.

Kyllä mä silti odotan että kasvaisi vielä vähän aikuisemmaksi, ja arki helpottaisi, Aika raskasta pentuaika sen kanssa on ollut, ja ei kyllä onneksi kauheasti tee mieli ottaa pentua nyt, vaikka ihania olisi tarjolla.

torstai 10. marraskuuta 2016

Hippa juoksussa, Savu seuraa perässä...?

Hippa aloitti juoksun pari päivää sitten, Savu varmasti aloittaa aika pian, sillä viimeiset juoksut niillä on ollut samaan aikaan. Vegakin oli juoksussa keväällä samaan aikaan, mutta nyt en usko että se aloittaa, sen verran pidempi juoksuväli sillä on aina ollut. Jännäksi menee aloitttaako Niitti tähän samaan settiin jo, vai aloittaako sitten omia aikojaan myöhemmin. Kropallisesti en vielä uskoisi että aloittaa, on vielä tosi rimppana ja pieni. Tosin mun mielestä ihan täydellisen kokoinen, ei tarvitsisi enää kasvaa, no vähän ehkä leveyttä.

Hippa lähti Anulle loppuvuodeksi pentuja karkuun.

Vegasta on nyt viime aikoina ollut vähän murhetta. Sillä toi toisessa etujalassa kohta mitä ilmeisesti nuolee paljon ja nyt on myös alkanut ontumaan samaa jalkaa. Annoin sille eilen illalla särkylääkettä, mutta ainakin aamulla oli jäykkä. Annan sille nyt pari päivää särkylääkettä ja jääköön kotiin pidemmiltä lenkeiltä. Katsotaan miten jalka reagoi. Jos ei mene paremmaksi niin käydään sitten lääkärissä, jos heillä olisi jotain ajatuksia. Särkylääkkeetkin loppuvat, eli ihan senkin vuoksi pitää mennä poikkeamaan. Muuten mummo on kyllä ihan iloinen ja pirteä, ja lenkilläkin painelee tukka tuubilla nuorten mukana.

Nipelle meinaa alkaa valua järkeä päähän... onhan sitä odotettukin. Sisälle se ei ole enää pissaillut jos ollaan kotona, jotain vahinkoja on sattunut kun ei olla kotona. Se on nyt kodinhoitohuoneessa Vegan kanssa jos ei olla kotona, ovi vaan pitää muistaa laittaa portin lisäksi kiinni, sillä 110cm korkea portti ei malia pitele. Kammottava tarve sillä on tuhota kyllä kaikki, viime vkolla yhtenä päivänä meni koirien keinonahkainen säkkituoli joka on kestänyt 12v muut koirat, yksi Annin lelu ja talvitakin se söi myös päältään kun oli autossa se päällä. Jo heti ajomatkalla (10min) oli sen ehtinyt mutustaa. Mutta ehkä se tästä, on kyllä vähiin jäänyt Niitin aktivointikin, Janne kyllä harva se päivä sen kanssa treenaa jotain pientä sisällä, mutta vaatisi selvästi enemmän myös ihan fyysistä rasitusta. Nyt kun vanhempien koirien harrastamiset väähän vähenee, nin ehditään paremmin lenkillekin ja ehkä myös mulla riittää energiaa malia jumpata.

Niitille tuli 8kk ikääkin mittariin. Nappasin puhelimella illalla siitä sisällä edustuskuvan. On se omaan silmään kovin kaunis mali <3 Ja vaikka sen kanssa on vähän harmaita hiukisa varmaan hankittukin, on se oikein täyspäinen ja järkevä tyyppi noin kokonaisuutena.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Savu agissa kolmosiin :)

Kisattiin Janakkalassa iltamyöhällä kaksi starttia agia. Hippakin pääsi Savun lisäksi juoksemaan Anun kanssa, niiltäkin siis puuttuu yksi LUVA kolmosista.

Päivällä käytiin tekemässä pitkä metsälenkki alle, kun lauantaina koirat pötköttivät lähes koko päivän. Kerrankin oli kiva fiilis lähteä kisoihin, jotenkin rentoa kun startit oli vasta klo 18. Noh ylllättäen oltiin vähän etuajassa aikataulussa, ja kisapaikalla moikkailin vielä pennun kyselijöitäkin ja kiirehän siinä vähän tuli.

Ekalle radall yhteen kohtaan tiesin ettei tule mitään hyvää ohjausta ja koitin keskittyä siihen kunnolla, mutta virhe (vai jopa kaksi kieltoa) siihen rapsahti kun olin vaan myöhässä ja koira ihan väärässä linjassa. Taisi melkein kaikki koira tehdä noille kahdelle esteelle virheet, joko tiputtamalla ekan riman tai muurin palikat. Medeille ja minielle tuomari sitten huomauttikin tuosta kohdasta erikseen rataan tutustumisessa. Muuten rata oli Savulta hieno, tosi nätisti hyppäsi ja keskittyi ja meni silti lujaa. Kahdella kiellollakin reilusti miinusaikaa.

Hippa teki tuolta samalta radalta kympin, oikeastaan hyvin Hippamaiseen tapaan, yhden esteen ohi ihan suoralla, ja pujottelusta vika väli unohtui. Meille vaikean kohdan Anu sai tuupattua just just :)

Toka rata oli helppo, ja tuntui meille sopivalta jo tutustuessa. Tokana ollut keinu oli vähän siinä ja siinä, Savu tuli ihan täysiä ja liirasi keinun pinnalla ihan huolella. Märkä koira ja varmasti märkä keinukin. Tuomarin mielestä kuitenkin riittävän alas. Toinen läheltä piti oli kepeillä jossa hukkasin vähän koiran ja Savu kävi pyörähtämässä mun selän takana. Itsellä ei oikein hajua miten se lopulta kepeille meni, mutta ilmeisesti virheettä :) Nollalla maaliin, ja tosi upea fiilis! Jee me tehtiin se. 

Kaikki syksyn ja tämän vuoden tavoitteet on paketissa. Jäljeltä koulari kolmosesta ja agissa kolmosiin. Kolmosten starttaaminen taitaa mennä ensi vuoteen, vähän on kisoja ja Rakeen pentuprojekti vie aikaa, enkä tiedä miten innoissani Savuakaan vien hallikisoihin pöpöjä haalimaan. Katsotaan nyt...

Kelpie tiputti kakkosradalla harmillisesti yhden riman :( Muuten puhdas ja oikein hieno rata. Hippa kisailee Anun kanssa vielä jotain startteja tänä vuonna, mutta se muuttaa pentuprojektin ajaksi Anulle muutenkin, eikä kuskaile pöpöjä meille. Savun radat ei harmillisesti tullut videolle, mutta tässä Hipan vitska rata.


Rae voi hyvin ja maha kasvaa :) Pentublogissa paremmin sen kuulumisia! Kivasti on kyselyjä, mutta etenkin jo kokeneemmat aktiivisesti harrastavat tiedustelut olisi tervetulleita. Tästä pentueesta itse ottaisin ehdottomasti pennun jos vaan millään pystyisin.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Rally Savu?

Oon jo pidempään miettinyt että mitä sitä alkaisi puuhaamaan Savun kanssa. Jotain semmosta olis kiva tehdä jota voisi kotona treenata paljon, ja sitten käydä vaan vähän tekemässä hallilla. Rallyhän voisi sopia hyvin tuohon, ja oonkin koittanut ajaa itseeni jotain intoa. Eniten muo nyppii lajissa se että hyväksyttyjä tuloksia tarvitaan myös alemmista luokista se kolme, ja että startit on ihan hirveän hintaisia. Ja ehkä vielä enemmän se että pitäisi löytää kalenterista 6 viikonloppu päivää käydä ne. Toki voisi treenata eteenpäin liikkeet valmiiksi, ja kisata kisoja kun sopivia on, mutta en oo koskaan ollut kauhean hyvä semmoisessa.

Noh yksi ilta me sitten kuitenkin aloitettiin. Seuraamista oikealla (käsky pitäis keksiä), edestä sivulle siirtymisiä oikealle puolelle (käsky oikea) ja takaa siirtymisiä vasemmalta oikealle (mikä käsky?). Tarttis säännöt lukea varmaankin ja katsoa vaikka videoita. Alusta asti on nyt selviö että pyritään pitämään kierrokset aika alhaalla ja tekemään liikkeet ennemmin hitaasti kuin että haetaan vauhtia ainakaan yhtään.Yllättävän hyvin meni treeni kyllä, aattelin että enemmän lähtisi keulimaan kun tehdään jotain tosi nurinkurista.

Lauantaina käytiin myös JANKK agiringin treeneissä, joita vetää Maiju Korhonen. Savuhan on tuossa ringissä ollut, ja treenejä on noin joka toinen viikko. Lisäksi on sitten kerta viikko ihan tavalliset treenit. Nyt oli aksassa pari viikkoa taukoa PK-juttujen takia, ja sen näki taas. Ohjaaja aika velttona ja koirakin vähän turhan tättärää. Vauhtiin kun päästiin niin sujui aika jees. On se vaan kiltti ohjattava :) Viikonloppuna olisi pari starttia, mutta taidetaa käydä parit treenit vetämässä alle, jos saisi taas vähän tuntumaa touhuun.

Hippa aksaa Anun kanssa samoissa treeneissä, ja on kyllä mennyt hurjasti eteenpäin sen jälkeen kun Anu on se kanssa aloittanut. Kiva kun senkin kanssa joku jaksaa hinkata ja analysoida, itse kun on semmonen roiskija, niin ei sovi tuommoinen mustavalkoinen pilkun viilaus :P

perjantai 21. lokakuuta 2016

JK3 Savu

Pitkän ja raskaalta tuntuneen kauden päätteeksi päästiin onneksi ja vihdoin kokeeseen. Keväällä alkanut Niitti-ahdistus Savulla, ahdisti myös muo niin paljon, ettei treeneihin ole tehnyt edes mieli mennä, vähiin on treenikerrat jääneetkin. Totaalitreenitaukoa pidettiin melkein koko kesä, Savu leikki, istui perusasennossa, leikki ja seurasi paria askelta, ja leikki. Samalla koitettiin saada arki sujumaan niin ettei takapakkeja tule ahdistukseen. Savuhan itseasiassa toipui ihan nopeasti ahdituksestaan niin että treenaaminen alkoi olemaan jo ihan ok, mutta ohjaajalla on asian kanssa huomattavasti enemmän työsarkaa. Kun iloinen, aktiivinen koira, joka elää työnteolle menee yhtäkkiä epävarmaksi, kyllä saa ensimmäisenä peiliin katsoa.

Kuukausi sitten kun koepaikka varmistui, alkoikin sitten löytyä kummasti myös sitä treenimotivaatiota. Ja koko kesän vaan riekkunut BC ei sitten ihan asettunutkaan pakettiin. Ehkä joku semmoinen balanssi voisi olla kiva :D Nyt tuo leikkiminen ja reikkuminen, tuntuu aiheuttaneen sen että Savu yliyrittää ihan kauheasti, ja rentous on kadonnut kokonaan. Mutta eipähän ainakaan passivoidu. Paukut onneksi saatiin toimimaan ihan vaan ampumalla, ei tässä oikein koiraa niihin totutettu, vaan luotiin ohjaajalle uskoa ettei tuosta koirasta paukkuarkaa saa, ellei itse ahdistu. Yhtälönä tuommoisen herkän koiran kanssa vaan tosi vaikea saada tämmöisen ylikontrolloiva ihminen toimimaan luontevasti ja rennosti, itse ahdistumatta. Mutta pääasia että saatiin onnistumisia ja ohjaajalle luotto, ettei se koira katoa horisonttiin vaikka paukkuukin. Keväällä Savuhan ei siis psytynyt seuraamaan kun ammuttiin, jos se sai olla yli metrin päässä minusta ei sillä ollut mitään ongelmaa paukkujen kanssa. Että missäkähän on vika :P

Kolme viikkoa ennen koetta kokeiltiin sitten metrin estettä, eikä se sujunut sitten ollenkaan. Tänä kesä on hypitty ehkä 2-3krt matalampia esteitä eikä vaan luotto ja tekniikka pelannut, että oltaisiin edes viitsitty lähteä hyppyä rakentamaan tällä aikataululla. Savu on metristä hypännyt kolmessa kokeessa onnistuneesti (menohyppy), mutta silloin on takana ollut huomattavasti enemmän treeniä. Kokeeseen lähdettiin siis asenteella, ettei sitä suoriteta. Ja oikein hyvä päätös olikin, turha stressata tuommoisella asialla, kun todennäköisyys että se kokeessa kuitekaan sujuisi on mitättömän pieni.

Sitten itse koe, ihana kahden päivän minikoe 6 koiralle, joista 2 vielä oli perunut sairastumisien takia. Ensimmäisenä päivänä tottikset, ja arvottiin meille passelisti viimeinen suoritusvuoro. Tottis ei mennyt hyvin, tai meni ja ei mennyt miten sen nyt ottaa. Sain Savun ihan kivaan tilaan ennen omaa vuoroa, mutta mentiin sitten ensin paikallaoloon, jonka aikana/jälkeen se vielä ehti sitten virittäytyä väärään tilaan ja seuraaminen menikin huonosti. Ekaan paukkuun reagoi hyppäämällä metrin, tokaa ei enää kuullut ollenkaan. Kauhealla yliyrittämisellä kaahattiin kaavio läpi (eipä siinä ohjaajakaan tilannetta yhtään auttanut kun jännitti), ennen henkilöryhmää isompi apu/käsky seuraamiseen. Liikkeestä istuminen on sujunut 100% oikein treenissä, niin toki se sitten kokeessa seisoi. Liikkeestä maahanmeno on epäonnistunut 90% treeneissä (seisoo, koska juoksusta kuuluu vain seistä) mutta kokeessa se onnistui. Tosin tuli luokdetulon suoraan sivulle, joka kertoi aika paljon kanssa siitä ettei keskittynyt ollenkaan, kunhan kaahasi. Liikkeestä seisomisessa muisti jo että eteen pitää tulla luoksetulossa, mutta mieli teki mennä sivulle ja jäi sitten puoliväliin istumaan. 2kg nouto oli hieno, mutta sitten tiputin itse kapulan Savun päälle. Hyppynouto oli tosi hieno tasamaanouto, mutta sitten estenouto erinomainen ja eteenlähetys erinomaisia. Tällä räpellyksellä saatiin kasaan huimat 71p, ja kun 70 oli tavoitteena, ni saatiin jopa yksi yli. :) Kaiken kaikkiaan vaikka tottis oli kauhea, olin tyytyväinen ettei Savu laamaillut yhtään, eipä tuo yliyrittäminenkään kauhean mielekästä ole, mutta siitä on helpompi päästä eteenpäin.

Seuraavana päivänä oli maastot, ja tavoitteena oli saada onnistuneet suoritukset iloisen koiran kanssa. Jälki oli ensin ja sinnekin arvottiin vika numero. Eli saatiin rauhassa koota ajatuksia ja valmistautua. Jana ei näyttänyt kivalle, mutta kun sitä aikani katselin tajusin että ihan suoritettava se on.

Savu oli tosi hyvin fokusoitunut lähtemään janalle ja lähtikin sinne varmasti ja aika rauhallisesti, en kauheasti viritellyt kun oli tosi selkeästi menossa. Se eteni suoraan ja varmasti, haistoi jäljen ja pari sekunttia mietti kunnes lähti varmasti jäljelle. Suuntakin oli vielä oikea. Savu jäljesti tosi varmasti, eka keppi nousi aika nopsaan mutta sitten ei noussut mitään pitkään aikaan. Tokassa kulmassa se pyöri ja tarkasteli pidempään, jälki jatkui sitten lopulta traktorin uraa pitkin, ja itse en uskonut yhtään että menisi sitä pitkin, mutta päätin luottaa koiraaan (katsoin kyllä tarkkaan kohdan josta lähdettiin tuolle uralle/polulle). Tämän jälkeen tulikin nopsaan keppi onneksi. Piikit meni tosi hyvin ( 2 peräkkäin) ja muutenkin Savu oli tosi hyvä. Keppejä alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin ja kun 5 kepillä ei tietä vielä näkynyt alkoi olemaan hymy korvissa, jee me tehtiin se! Kutos kepiltä korkean mäen päällä näkyi sitten jo auto alhaalla. Niin hienoa, jäljeltä täydet pisteet!

Kävelytin Savu ennen keppien viemistä, koska ajattelin että mahdollisuus joutua ruutuun suoraan on aika paha, ja jäljellä oli käytetty vain 25min eli aikaa palautukseen oli vielä.

Ruutua ennen vähän sitten alkoi päässä raksuttaaa, että periaatteessa ykköseenkin on mahdollisuudet, mutta siinä jo tajusin että pelkkä koulari on jo niin hienoa ja pääasia on että ruudussa olisi hyvä fiilis. Savu oli innolla menossa ruutuu, ja kesällä muutettu taktiikka viedä se lähetykseen asti kytkettynä toimii. Lähetin vasemmasta etunurkasta ja 3m kohdalla Sau löi jarrut lukkoon ja nosti ekan esimeen. Lähetin ristiin kohti oikeaan takanurkkaa ja siirryin itse perässä. Sillä pistolla ei tainnut nousta mitään, mutta uusi pisto takanurkkaan ja Savu löysi sieltä esinee. Kolmatta sitten etsittiin, Savu teki iloisesti hommia, liikkui hyvin ja reagoi kutsuihin (kutsuin pois jos etsi samoista paikoista kun edelliset) mutta sinne se jäi ykköstulos ja kolmas esine. Eikä haittaa :) Jäipähän sopiva nälkä ensi kaudelle. Ruudusta saatiin 22p.

Eli yhteensä T71 E22 J170 263p 2.tulos ja JK3!

Talvi tehdään hyppytekniikkaa, haetaan balanssia tekemiseen, tehdään paljon häiriötreenejä PK-kentillä (haukkuvia koiria ja takana olevia ihmisiä, ja ampumista) ja ensi kaudella kisataan toivottavasti enemmän. SM-haaveet me taidetaan unohtaa, mutta KVA voisi olla ihan realistinen tavoiti. Noh, yksi kisa kerrallaan.

Ainakin tämä kausi on opettanut minulle paljon. Fiilis ja halu tehdä on tosi tärkeää, pakolla ei saa mitään aikaseksi. Ja jos kotona on asiat huonosti, ei kannata treeneihin edes mennä. Räväkkä malilapsi alkaa olemaan onneksi jo paremmin hanskassa, ja Savukin kestää sen toilailuja jo paremmin. Se tietää pääsevänsä siltä pakoon työhuoneeseen, osaa sanoa sille jo vähän että 'prkle mene matkoihisi', ja omistajakin on oppinut välttämään niitä tilanteita joissa Savua eniten ahdistaa, kun omistajaa ahdistaa ;)

Olo on aika helpottunut, kun tästä päästiin yli. Huonoina päivinä olen ollut jo etsimässä uusia koteja, milloin millekin koiralle. Savun ahdistusta on ollut paha katsoa, ja noh, mali on mali, se ei ole bc, eikä sitä saa käyttäytymäänkään niin. Onneksi Niitti on kiva koira, se ettei sen laumaan tulo ollutkaan niin helppoa kun jotenkin ajatteli, on oikeastaan ollut ihan virkistävää. Mä pidän asioita koirien kanssa helposti itsestään selvinä, nyt on ollut pakko astua ulos mukavuusalueelta, ja miettiä miten toimitaan jotta kaikilla olisi mukava olla.

Ja juu, silti tekisi mieli ottaa Rakeen pentu... Samalla ei kyllä yhtään tee mieli. Savu täyttää ensi kuussa 5v, sillä on toivottavasti vielä monta hyvää vuotta jäljellä harrastusten parissa. Ja ehkä mä sitten varastan Jannen koiraa, tai teen kelpien kanssa jotain, jos tuntuu että on pulaa koirista. Mutta silti... Rakeen pentu <3 uusi beecee vauva, jonka kanssa saisi aloittaa alusta kaiken. Noh, olishan se ihanaa. Kuitenkin samaan aikaan mulla on täysin terve 5v koira, jonka kanssa minkään lajin harrastamiseen kilpailutasolla ei ole minkäänlaista estettä, ensimmäistä kertaa. Vega 5v oli jo osittain eläkkeellä, Toivon kanssa PK oli pois laskuista, kun paukut ei sujunut.

Jospa vaan nauttisi tuosta aikuisesta koirasta, ja sen kanssa tekemisestä <3 On se aika murunen <3

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Pentuja, pentuja...

Laitetaanpa tännekin tietoa, että meillä on pentuprojekti toiveissa kovasti tälle syksylle.
Rae (Q.One) on toivottavasti tiine, ultraan se menee ensi perjantaina eli 7.10. ja mahdolliset pennut syntyisivät isänpäivän tienoilla.

Rakeen ja Rallin pentublogista pääsee seuraamaan projektia tarkemmin, ja sieltä löytyy myös kuvia ja tietoja vanhemmista. :)

Ralli x Rae

Peukut pystyyn! Pari pentua onkin menossa tutuille pennun ottajille, mutta tiedustelut tervetulleita!

kaisa (at) quicket.info

tiistai 23. elokuuta 2016

Jälkitreenejä

Jälki on vaan parasta! Ei siitä pääse mihinkään :)
Suunniteltiin päivällä treeniporukan kanssa napakat ja nopeat treenit, ja sitten parin muuttujan kautta saatiin kulumaan 2.5h aikaa kuitekin. Noh, kivaa oli, ja ehdin kotiinkin laittamaan lapset nukkumaan.

Savulle tehtiin kaksi janaa. Se on nyt selvästi heikoin lenkki meidän jäljessä. Eka oli pitkä, jälki meni varmasti 40m päässä. Mutta Savupa teki elämänsä hienoimman jana, ja porhalsi laukkaa jäljelle asti täysin suoraan. Jälkeen reagoi hyvin, ja pienen tarkastelun jälkeen oikeaan suuntaan ja nopsaan siitä keppi palkkana. Tehtiin vielä toinenkin, ja siinäkin eteni oikein suoraa (jos lähettää vinoon, ni tuskin se menee sinne minne et näytä) Otti jäljn janalta hieman vinossa, ja tarkasteli kauan ennenkuin lähti takajäljelle, käänsin ja lähtikin ajamaan oikeaan suuntaan ja kepillä palkka.

Olin tosi tyytyväinen noihin janalla etenemisiin, se on ollut vaikeaa. Mutta työ kantaa tulosta. Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain, miten lähtisi varmemmin jäljelle vielä bongattuaan sen, ja samoin pitäisi saada varmuutta niiden takajälkien käsittelyyn, siis että vaikka lähtisi väärin, osaisi pyydettäessä vaihtaa suuntaa, ja tekisi sen varmasti ja iloisesti. Nyt on vähän semmoinen, että 'enkö tehnytkään oikein' -ilme ja tarvitsee kehumista ja kannustamista jotta menee varmasti.

Tehtiin lisäksi esineruutu. Päätin kokeilla ottaa kaikki kolme esinettä, palkata tokan ja kolmannen jäljeen. Alkuun vähän etsiskeli, mutta nostettuaan ekan, tokakin tuli hyvin. Palkan jälkeen vähän pohti että vieläkö, ja huonosta lähetyksestä jäi pyörimää eteen. Siirryin vähän sivumpaan ja lähetin uudelleen, niin nyt irtosi taakse asti ja kivasti löysi vielä vikan esineen palkaksi irtoamisesta. Tosi tyytyväinen olin, ruudut ovat takunneet koko kesän.

Eli tosi hyvät ja motivoivat treenit. Harkitsen jopa tottiskentälle menoa 2kk tauon jälkeen :P Kokeita ei onneksi ole koekalenterissakaan ollenkaan, ettei sentään tarvitse kisaamista miettiä tälle kaudelle enää.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Niitin puuhia ja Savun aksaa

Hieman on ollut hiljaista puuhaaminen. Arjen alkaminen on vienyt aikalailla mehut, eikä oikein jaksa treenata isommin. Savu on toki aksaillut vähintään kerta viikkoon, joka toinen viikko meillä on lisäksi JANKn aksavalmennuksen treenit jota vetää Maiju Korhonen, että aksa saisi ainakin edistyä johonkin, kun kerran treenataankin :D

Savu on ollutkin ihan pätevä aksaeläin. Sen kanssa on kyllä ilo tehdä, kun vaikka se onkin nyt vähän tuhmaillut, niin kyllä se pääosin on tosi kiltti ja menee ihan sinne minne ohjaa. Tarvii vaan itse ohjata vähän rivakammin, sen verran sukkelasti se kulkee. Ulkokentällä aksataan nyt oikeastaan ekaa kertaa ikinä, ja tämä aiheuttikin hieman pohjan kanssa hakemista ja rimojen tiputtelua alkuun. Viime treeneissä näytti sitten jo ihan hyvälle :) Seuraavat kisat menee syyskuulle mutta kyllä me tosissaan koitetaan hakea nyt sitä vikaa nollaa.

Nippe Niittiläinen on nyt 5.5kk. Se on toisaalta tosi kiva ja helppo, toisaalta ihan äärimmäisen raskas ja ärsyttävä. Sen pursuava energia on jotain ihan pöhköä, mutta toisaalta on kyllä kuuliainen, tosi hyvin laumaantunut, ja suloinen koipikoira. Suurin kypsymisen aihe on se alituinen tarve roikkua Savussa 24/7 joka on mennyt jo siihen ettei se ole enää Savun kanssa kuin pidemmillä lenkeillä. Lyhemmillä lenkeillä se on remmissä. Savu hermostuu Niitin riekkumiseen eikä osaa sanoa sille tarpeeksi tiukkaan, ja mun mä puutun asiaan (vaikka vaan kutsumalla Niitin pois) kokee Savu tehneensä jotain väärin. Toinen mikä malilapsessa on todella ärsyttävää on sen kysy pissata ja kakata sisään. Tässä jo oli vähän valoa tunnelin päässä nähtävissä, mutta eilen se taas pissasi sisään 3 kertaa. Ja ei kyse ei ole siitä ettei sitä käytettäisi ulkona. Saattaa pissata heti tultuaan sisälle. Myös kakkaaminen käy tosi näppärästi sisään. Sen hädän se tekee kuitenkin vain mun työhuoneen lattialle, siellähän se vietti ekat 3kk aitauksessa, että varmaan se kuvittelee että sinne kuuluukin kakata. Työhuone on toki aidan takana, mutta kelpie osaa avata portin ja kun se jää sen jäljiltä auki käyttää Niitti tilanteen poikkeuksetta hyväkseen. Noh, koitan ajatella että se on vasta 5kk että eipä se tarvitsekaan olla sisäsiisti... Yöt se kuitenkin nukkuu tyytyväisenä, pitää olla siihen tyytyväinen.

Mutta jos jotain positiivistä haluaa sanoa, niin on se kyllä kivakin. Sillä on tosi kiva laumavietti, ei lähde omille teilleen, ja vaikka tontin ohi kulkee joku ei koe asiakseen mennä moikkaamaan. Luoksetulo toimii tosi kivasti. Viime vkolla treenasin sen kanssa aksakentän laidalla pikkaisen, ja jäin sitten suustani kiinni. Nippe pyöri siinä ympärillä, kunnes joku aloitti aksaamaan hurjasti haukkuvan koiran kanssa siinä vieressä. Niitti ajatteli mennä moikkaamaan, mutta heti kun sain suuni auki jarrutti täydestä vauhdista ja kääntyi takaisin mun luo.
Lasten kanssa se on tosi nätisti ja mummokoira on sen paras leikkikaveri. Ne jaksaa Vegan kanssa painia ja leikkiä joka päivä, ja Vee jopa oikein hakeutuu Niitin luokse ja toisinpäin.

Treenatessa se on tosi keskittymiskykyinen ja hauska. Jaksaa tehdä juttuja nauttii selvästi kun saa tehdä yhdessä. Tottis on ihan alussa toki, muutamaa asiaa on vasta nimetty. Vähän se taitaa hahmottaa perusasentoon tulemista, noutoa ja jääviä, mutta kaikki on kyllä ihan kesken ja niin saakin olla.

Jälkeä sen kanssa on tehty vaihtelevalla mielenkiinnolla. Siitähän on tarkoitus tulla FH-koira jos vaan mä jaksan hinkata. Mutta pohjat ainakin rakennetaan sen mukaan. Alun takkuamisen (pentu vetää niin lujaa ettei siinä ole mitään järkeä) jälkeen, saatiin homma näyttämään sille mille toivon että se näyttää. Vaikea tietty tietää että miltä sen olisi hyvä näyttää, kun ei yhtään toimivaa FH-koiraa ole onnistunut rakentamaan, mutta nyt ainakin treenaaminen on kivaa ja tuntuu fiksulle. Katsotaan mihin se kantaa. Eilen otettiin video kun jaksoin tehdä jäljen kotipihaan aamuruuasta. Tuo on aika maksimimitta mitä ollaan tehty. Joka askeleella palkkaa, kulmissa 2/askel. Ehkä joskus ensi kesänä sitten kokeillaan joku tyhjä askel, sitä ei oo kiire kokeilla. Jotain erillisiä ilmasutreenejä voisi alkaa tehdä, ensin vain ilmasuja ilman jälkeä (maahanmeno) toki. Kulmia on ollut ja jotain loivaa kaartakin. Niissä ei tunnu olevan kauheasti ongelmaa vielä. Mutta hurjasti vaan toisotoja ja treeniä tämäkin laji vaan vaatii. Pituutta ei jäljelle saa tuon enempää koska enempää ei ole kovin mielekästä syöttää, ettei kylläänny ja tyhjiä en tosiaan ota mukaan ennenkuin tikkaaminen on täysin itsestään selvyys.



Ens vkonloppuna onkin Niitin ihanien kasvattajien organisoima tottisleiri, jossa on kouluttamassa Niitin isän omistaja Sanna, ja kasvattaja Esakin ehtii ilmeisesti vähän pentuja leikittämään. Koitetaan sieltä saada sitten vinkkejä jäljen jatkoonkin, tai sitten pitää konsultoida jotain FH-gurua :D (eli Hannaa).

maanantai 8. elokuuta 2016

Jälkitreenit pitkästä aikaa

Oltiin pitkän tauon jälkeen jälkitreeneissä. Ja voi pojat ku oli mukavaa :)

Savulle tehtiin ensin esineruudun esineiden vaihtoharjoitus (tai vaihtamattomuus) tiellä. Kauemmas vietiin esine niin että Savu näki sen. Kun se kävi hakemassa sen tielle heitetiin sivusta toinen esine mikä piti ohittaa siis vaihtamatta. Pieni bortsu meni kyllä halpaa, ja onnellisena oli vaihtamassa. Tästä toruttiin hieman ja tehtiin uusiksi, eikä se enää hairahtunut.

Tehtiin myös metsässä vähän vastaava harjoitus tosin valmiilla esineillä. Siinä ei mennyt enää halpaan, ja muutenkin oli aika kiva ilme tehdä esineitä. Vähän se vielä menee pohdiskelevaksi ekan esineen jälkeen, mutta pääsi ihan itse tilanteesta yli. Tosi kiva!

Jälki oli n.500m ja siinä oli totisesti maastopohjan muutoksia, kun mentiin hakkuulla, suolla, kivassa metsässä ja ryteikössä. Janalla meni tosi hyvin pitkään suoraan, mutta ei ihan jäljelle asti mikä oli vähän harmi, koska ei saa 'palkkaa' hyvästä etenemisestä. Tahmailujen jälkeen päästiin janalta matkaan, ja hienosti se kyllä tekee hommia ja kaikki 6 keppiä nousi varmasti ja iloisesti :) Ihana Savu!

Niitti oli mukana tuhlaamassa energiaa. Se tottisteli vähän tiellä. Perusjuttuja vaan, ja sitten lopuksi vielä kuolleelle lelulle menoja joissa ei kyllä ollut mitään ongelmaa.

Savu on kisannut agia

Savu on juoksennellut taas treenaamatta 5 rataa aksaa kaksissa kisoissa.
JANKn omat kisat pitkän aksaloman jälkeen meni huonoiten meidän kakkosuralta. Ekalla radalla satoi aivan kaatamalla vettä, koko kenttä aivan pelkkää lätäkköä. Heti eka rima alas, ja sitten huolimattomasta ohjauksesta valitse puomiputki erottelussa putken. Tokalla radalla tuli joku ihme rytmirikko kepeillä, ja teki virheen väliin. Korjattiin ja seuraavana olleen keinun juoksi suoraan läpi, joka uusittiin ja tultiin pois radalta.

Viime viikonloppuna käytiin JAUlla. Kolme aksarataa oli tarjolla tehdä nollat, ja kaikki edellytykset kyllä olikin. Kaikille kolmelle radalle saatiin kyllä sitten yksi virhe mahtumaan, eli nollan metsästys jatkukoon.

Ekalla radalla ei ohjaajan pää kestänyt. Oltiin vikojen joukossa ja aika kovassa seurassa. Nollia oli ennen meidän starttia jo 6 ja aattelin että lujaa tarttee mennä. Muutin sitten ohjausta kesken radan tyhmänä, ja siihen kosahti. Yhdellä kiellollakin aika olis sitten riittänyt kiilaamaan SERT-pallille, että jos olis vaan malttanut.


Tokalla radalla päätin taas muuttaa ohjausta rataantutustumisen jälkeen, kun ei vielä ekalla kerralla oppinut :D Takaaleikkauksessa olin vaan liian jäljessä joka kosahti kieppinä ja huonona ohjauksena putkee, jonne siis mentiin väärin päin.



Kolmannen radan hyllyn pistän vähän koiran piikkiin kerrankin, ehkä joo olis voinut napakammin ohjata, mutta ei sillä käynyt kyllä mielessäkään tulla ohjaukseen. Tuhma! Muutenkin Sasu alkaa löytää kivan kisavireen, kesällä tehtiin vähän vireennostatteluja, kun toivon edelleen puomille lisää vauhtia. Ja on sitä virettä haettu siis muutenkin paljon leikkimällä ja nostamalla tottikseenkin jne. näkyy tuo sitten kivasti tässä aksassakin. Savu on aina ollut tosi kiltti aksakoira, mennyt sinne mihin ohjaa, mutta nyt kyllä saa vähän topakammin pyydellä että menee ohjeet läpi.



Hippa on myös aksanut Anun kanssa aktiivisesti, ja on saavuttanutkin kaksi nollaa jo kakkosista, eli samassa veneessä ollaan, yhtä vaille kolmoset :D

Niitti voi taas hyvin. Se satutti jalkansa kesälomalla pahannäköisesti, mutta selvittiin isolla säikähdyksellä, viikon särkylääkkeellä ja 2 viikon levolla. Nyt se on päässyt vähän treenailemaan, ja on kyllä siinä puuhassa aika kiva. Muutenhan se on vallan hirveä ja rasittava, mutta täytyy koittaa keskittyä positiivisiin asioihin. Ei vaan, ihanan keskittyvä ja motivoitunut pentu se on, eikä paljoa ole mitään huonoa sanottavaa. Niitti on tehnyt vähän FH-jälkeä, viestiä ja tottista toki. Niihin se tuleekin keskittymään varmasti usemman vuoden pelkästään.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Niitin oma postaus!

Meillä on perheessä ollut nyt mali 5vkoa, ja se on kyllä hauska. Mali on Jannen, tai ainakin kaikille uskotellaan niin. Niitti, NiiNii tai NIIIII prkl on kyllä osoittautunut just semmoseksi kun haluttiin. Iloinen, onnellinen, avoin ja tasapainoinen tyyppi.

Sen pentuaika olkoon huoleton ja iloinen, treenataan jos tuntuu sille ja uskon että tuollaisen koiran kanssa ei niin haittaa vaikkei niin kauhean tosissaan näin alkuun otakaan. Sillä ei tunnu olevan mitään perusongelmia. Se on ahne, leikkii hyvin ja mielellään, on alusta-, ja äänivarma. Ei kovin vahtiviettinen, eikä häiriöherkkä. Sillä on myös mukavasti laumaviettiä ja sitä voi hyvin pitää irti missä vaan turvallisessa paikassa. Se tulee aika hyvin luokse kutsusta ja nauttii sosiaalisesta palkasta kovin.



Mitä se on opetellut 5vkon aikana.

- osaa odottaa ruokakupilla lupaa
- syödä ruokaa jäljeltä aktiivisesti mutta kivalla asenteella ja pitkäjänteisesti
- mennä käsimerkillä maahan, nousta istuman maasta ja istua odottessa
- leikkiä monella lelulla (myös samaan aikaan kaksi lelua suussa ja yksi jaloissa), vaihtaa lelua lennosta
- tuoda lelun käteen
- vauhtinoudon (tosin vauhti kaipaa vielä ajatusta)
- seurata kättä jossa nami
- laittaa etutassut ylösalaisin olevan piirakkavuuan päälle
- juosta putkesta
- matkustaa autossa


- hypätä sohvalle
- varastaa ihan kaikki mikä vaan irtoaa
- kiivetä ihan mihin vaan
- kiivetä syöttötuoliin, ja kurottaa pöydälle
- varastaa lapsien kädestä ruuat
- kakata ja pissata ihan mihin vaan
- herätä joku yö klo 4 ja vaatia raivokkaasti ulos pääsyä (vaikka ei olisi enää pissahätäkään kun on jo pissannut)


Puuhailtu on kaikenlaista. Niitti on käynyt mm. uimassa pari kertaa, Biltemassa ja Honkkarissa. Kävelyllä kylällä, Kerrostalossa, hississa ja portaissa. Treenikentällä ja hallilla useasti, PK-kentillä. Se on kuullut ampumista ja koirien haukkumista. Leikkinyt kymmenien lasten kanssa, ja parin vieraan koiran kanssa. Nähnyt rattaita, pyöriä, ostoskärryjä, trukkeja jne.

Mitään se ei jännitä, mutta ei kyllä ole ihan aivotonkaan. Se paljoa hauku eikä piippaa. Tosi järkevä ja kiva pentu siis.

Tällä hetkellä listalla on:
- miten ollaan ulkona toisten koirien kanssa ilman että roikutaan koko ajan jossain kiinni
- miten voisi nukkua edes vähän pidempään öisin
- luoksetulot, kun joku muu asia on vaan tosi kivaa
- sänkyyn hyppääminen

Huomenna mennään kasvattajan järkkäämälle leirille. Siellä Niitti saa ekan rokotuksenkin ja tapaa sisaruksiaan ekaa kertaa kotoa muuton jälkeen.

Niittis painaa 7kg ja on 37cm korkea :) Vielä sitä kantaa yhdellä kädellä kainalossa.



Korjaussarjaa!

Pari kolme viikkoa on nyt vaan hengitelty, hupailtu ja pohdittu. Opeteltu luopumaan kisakalenterin tuijottamisesta, tavotteiden tekemisestä ja stressaamisesta. Vaikka pidän itseäni semmosena ihan tavis harrastajana, huomaa sitä hyvin miten tärkeää koiraharrastaminen itselle sitten kuitenkin on.

Ulkopuolinenhan ei varmasti huomaa mitään Savusta. Se on iloinen ja onnellinen ja tekee kyllä mieluusti, mutta itse tuntee koiransa kyllä hyvin ja huomaa ettei kaikki ole kohdallaan.

Mikä se sitten loppupeleissä on, mikä aiheuttaa nyt sille painetta kovin, en osaa sanoa. Vai onko vaa yhteissattuma se pääsyy. Hirveä malin pentu joka kiusaa, ilkeä ohjaaja joka stressaaa, vai juoksu.

Käytiin eilen Suski Korrin tottelevaisuuskoulutuksessa, ja saatiinkin paljon hyviä muistutuksia ja korjaussarjaa. Kyllähän taas moni juttu oli semmosia mitä 'tietää' mutta vaan unohtaa tai ei tajua tekevänsä.

Tässä pää pointit:
- kiltti koira nauttii rajoista myös. Ei tarvitse miettiä mitä ohjaaja haluaa, eikä varsinkaan ahdistua jos sattuu tekemään väärin. Eli remmissä kentälle, selvät ohjeet jos pitää osata olla paikallaan tms. jos ei tarvitse, niin sitten ei myöskään komennella.
- hissuttelusta ei ole apua/se paineistaa lisää. Selvät käskyt, selvät kehut.
- hihna pakote on pienempi paha ohjaajaherkälle, kuin suullinen huomautus. Mutta remmissä ei tosiaan nypitä, riittää että ketju kilahtaa kaulassa. Ja MUISTA iso kehu ääneen, kun korjaa.
- leikissä, vaikka leikkiikin hyvin muista olla silti heikko ja anna voittaa kun repii hyvin. Ohjaaja voi leikkiä passiivisemmin, koira tekee työn.
- kontaktin tippumisesta pitää huomauttaa, ei auta yhtään ettei huomauta. Mutta toki treenehin paljon onnistumista.
- henkilöryhmä kävely ensin ilman ihmisiä kuntoon, oikealle käännökset hyviksi!
- vihjesanat, virittely, kisamaisen treenaaminen
- häiriöitä myös PK kentällä (ei vain tokossa)
- lelupalkan jälkeen selvä käsky mitä pitää tehdä (esim maahan, istu) ja sitten siitä hommiin uusiksi. Ei epämääräistä harhailua, vaan siihenkin käsky.
- sosiaalinen palkka myös helppoihin treeneihin/nopeisiis toistoihin, ja sitten lelua. Ohjaajan annettava itsestään iloa ja hyväksyntää. Ei vain lelua.

Savu oli oikein hyvä treeneissä. Vähän korvat heilui, ja huomasi että reagoi ärsykkeisiin, mutta pysyi kivassa vireessä eikä yhtään jäänyt masentelemään. Lähinnä vain pisti merkille juttuja.
Itselle teki hyvää kun treenin aikana lähimaastossa mm. ammuttiin ja näki ettei se reagoi paukkeeseenkaan, kunhan  on hyvällä mielellä.


Koekalenteri tyhjättiin kokonaan. Ehkä sitten syksyllä... jos näyttää sille. Pistettään tavoitteeksi tottiksestä 90p (-7p siitä että kiertänee hypyn jatkossakin takaisin, koska en halua että satuttaa) :)

Pahimmat ahdistukset on nyt ahdisteltu. Kiva huomata että itse pääsee yli asiosta, eikä maailma kaatunut. Savu on ihana, ja vaikka se ei olekaan Vega, on se silti tosi ihana. Ne on erilaisia siinä, että mummolta puuttuu aivot :D Se ei kyllä ajatellut kauheasti ikinä PK-tottiksessa mitään. Puolensa siinäkin, mutta oli se vähän raskasta aina vaan koittaa hillitä toista.

Kävin kuuntelemassa syksyllä valmennusrenkaan leirillä norjalaista tokokouluttajaa. Se kertoi siellä miten tärkeää on ettei koiraa viedä toistuvasti tilanteisiin joista se ei selviä, tai selviää juuri ja juuri. Vähän myhäilin itsekseni ettei onneksi ole tuollaisia virheitä tullut tehtyä enää Toivon jäljeen. Ja nyt huomaan että näin juuri olen Savun kanssa tehnyt PKssa. Kauhealla kiireeellä ja treenaamatta vaan kokeeseen. Ja ihmetellyt kun tottispisteet jää vähän alas kokoajan, muuta aatellut että no et on vaan kokemattomuutta. Nyt kun kaiken summaa yhteen, niin aika kurja olen Savulle ollut, ja kovasti se on yrittänyt. Esim tokossahan muo ei kauheasti jännitä, mutta PK-tottikset 3/4 jännittänyt ihan hulluna. Sen kerran kun ei jännittänyt, Savu teki oikein kivan tottiksen mutta itse kämmäilin -25p eikä saatu tulosta.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Wake up!

Heräsin Q-leirillä todellisuuteen. Savu ei näytä kovin tyytyväiseltä :(
Ei se ollut eka treeni, jossa huomasin, ettei se ole oma itsensä. Mutta aiemmin olen aina onnistunut keksimään syyn asialle. Nyt tajusin etten muista milloin se viimeksi olisi ollut onnellisen näköinen treeneissä. (joo, aksaa ei lasketa).

Esineruudussa ja hakumetsällä se on ollut ponneton ja haahuileva. (ei meillä montaa treeniä ole kyllä ollutkaan). Tokossa huolestuneen oloinen ja osaamaton. PK-tottis on ollut ihan katastrofi. Se ei seuraa, jättättää ja on veltto. Jäävien asennot ihan hukassa ja noutojen luovutuksen huonoja.

Kaiken kaikkiaan treenit on mennyt tosi huonosti, ja olen ollut tosi pettynyt ja stressaantunut. Eipä kyllä kauheasti oo kiinnostanut treenatakaan.

Nyt jotenkin tajusin, etten edes muista milloin viimeksi olisi ollut kivaa lähteä treeneihin. Kauhea stressi tulosten tekemisestä arvokisoihin. Samalla katsoo sitä omaa koiraa, joka on onneton, epävarma ja stressaantunut. Ja tajuaa, ettei siitä vaan ole, tai ei, meistä ei ole tänä vuonna sille tasolle.

Savu on pennusta asti rakennettu ilolla, onnella ja halulla tehdä töitä yhdessä. Vaikka sillä on iso motivaatio ja halu tehdä ja olla mieliksi, ei se millään pysty suorittamaan kuukausitolkulla töitä ohjaajalle, joka on poissaoleva, kireä ja tyytymätön. Tähän kun lyödään vielä lisäksi nykyaikainen trendi teettää vähän vaikeita treenejä (juu ymmärrän jos koira oikeasti osaa, eikä keskity tekemiseen) johon huomaan itsekin lähteväni mukaan, joskin onneksi aika vähän. Ei me ainakaan olla siinä pisteessä, että voisin sanoa Savun varmasti osaavan montaakaan asiaa. Eipä ihme että ollaan menty metsään.
Savu, niinkuin moni bortsu on pehmeä. Se ei ole erityisen ohjaajapehmeä ollut ikinä, mutta on kyllä nöyrä ja sillä tavalla oikein rakennettu ettei sen ole tarvinnut treenatessa olla huolissaan siitä, että olisin sille epäreilu tai tiukka. Jos joku asia ei ole onnistunut, niin siitä on seurannut vain palkan menetys ja uusi yritys. Vasta sen ollessa yli 3v kerroin sille ensimmäistä kertaa, että oikeasti se on myös vastuussa asioista. Silloinkin huomasin, että se oikeastaan teki juuri niinkuin sille oli opetettu/sen oli annettu tehdä vuosi tolkulla.

Omalla tyytymättömyydelläni, kiireellä ja epärealistisillä tavoitteiden asettamisella, ajoin meidät burn outtiin. Savu ei ole itsevarma ja rento, minä en pidä siitä miltä se näyttää, ja kiristän vaan vaatimuksia. Koska onhan se jo 4v ja kyllä se osaa. Osasi se viime vuonnakin muka, ja kyllähän se nyt seurata osaa. Huh, mikä oravanpyörä.

Miten tilanne korjataan? Käyn edelleenkin katsomassa päivittäin koekalenteria ja lasken päiviä kokeisiin, SM-kisojen vikoihin ilmoihin, tietäen, että ei, me ei päästä edes kisoihin asti ainakaan tokossa, PK saatettaan saada kisakuntoon, mutta kummankaan meistä pää ei kestä kesäkuussa kolmea pitkää koettta. Kauheeaa, Savu on jo neljä eikä se starttaa SM-kisoissa... (siis oikeasti, Vega oli 6 ekoissa ja vikoissa SM-kisoissa ja se oli jo Savun ikäisenä eläkkeellä tokosta ja agista). Mikä ihme kiire mulla on?

Pari viikoa ollaan nyt leikitty, hupsuteltu ja tehty seuraamista isoilla palkalla. Kontaktia paikalla, heiluteltu käsiä ja oltu onnellisempia. Kyllä se edelleen välillä menee epävarmaksi.Ja edelleen se ei musta tunnu kivalle. Mutta ei se auta että mä sille asiasta huomautan. keskeytetään ja tehdään helpompaa :)

Mun ajatusmaailmaan ei ole oikein mahtunut koskaan semmoinen, että koira opetettaisiin asioihin väärässä vireessä, ja todettaisiin että kyllä se varmaan parantaa virettä kun tulee varmuutta. Varmasti on semmoisiakin koiria, Mulla ei ole ollut. Asiat on aina opittu parhaiten, kun ne pilkotaan alusta asti niin pieniin osiin, että koira varmasti tietää ja on motivoitunut tekemään sitä yhtä pientä osaa. Kun osat toimii, voi ne yhdistää ja nauttia lopputuloksesta. Toimii tämä myös toisinpäin. Eli ei niitä  hommia voi tehdä ylivireisenäkään, ja toivoa että oppii se hillitsemään itseään ajan kanssa. Mitä enemmän asiaa tekee väärässä vireessä, sen helpommin koira palaa siihen vireeseen siinä liikkeessä, varsinkin paineessa, koetilanteessa ja olleessaan epävarma.

Kävin eilen metsässä. Otin kaikki neljä koiraa mukaan. Tein Savulle kammottavan vaikean jäljen (jälki siltä sujuu hienosti, tietty kun en mä siihen puutu. Janoista ei puhuta :P ). 700m kaksi tienylitystä, tien pientareella kävelyä, hiekkakuopan poikki kulkemisen jne. Halusin että tehdään jotain missä se on hyvä, ja missä se saa itse tehdä ratkaisut ja selvitä. Tein myös toisen pelkän janan. Laitoin Savun puuuhun kiinni ja lähdin jäljelle. Janan päähän näytin sille ison ruokakupin ja jäljelle aika nopsaan (30m) kepin. Ja menin lähettämään sen samantien. Pohdin jäljelle lähettämisrituaalin uusiksi. (siis eikä voi käyttää vaan huonoa eteenmeno/tokon tyhjään lähettämiskäskyä sekaisin janalla, haussa ja esineruudussa??) ja kannustin Savun lähtöön. Ja lähtihän se :) Harmillisesti usko loppui 3-4m ennen kuppia. Mutta kehuin vaan ja otettiin uusiksi. Nyt lähdin hieman aiemmin itse liikkeelle (7m liinaa) ja tsemppasin sitä menemään. Ja nyt meni hyvin ja itsevarmasti lähti jäljellekin syötyään ruuan. Keppikin nousi toki. Tämän jälkeen otin kaikki koira tallomaan ruutua. Pikku Niittikin tomerana meni pitkin metsää. Ja hauska miten se reagoi esineihinkin jo hyvin ja tarjosi niitä leikittäviksi. (tiputtelin siis 3 esinettä ruutuun jo alkuvaiheessa kun halusin nähdä reagoiko Savu niihin vapaan ollessaan). Ja Savu oli tosi hyvä. Piilotinkin esineitä koloihin jne. mutta varmasti nappasi hajun ja paikallisti esineet.

Tallomisen jälkeen Hippa sai käydä ekana hakemassa, ja se toikin kaksi esinettä helposti. Hippa tykkäää hurjasti esineruudusta ja on  siinä hyvä. Ainoastaan palautukset on kehnoja kun se haukkuu esineet suussa ja tapporavistaa niitä.
Otin Savun seuraavaksi ja laitoin sen valmiina olevaan ruutuun, ja ajattelin että kyllä se tämän hanskaa, koska on jo kerran nostanut kaikki esineet ja käynytkin ruudussa. Olin kotoa lähtiessä ajatelllut etttä teen sille ruudun niin että viedään yhdessä esineet, mutta muutin suunnitelmaa.
Savu lähtikin ruutuun hyvin, mutta irtosi n.30m ja sitten vaihto tallaukseen suuntaisesti juoksemaan ja hortoili epävarmana. Tämä sama ongelma meillä on haussa, eli menee epävarmaksi ja vaihtaa siihen mikä on helppoa. Kutsuin pois ja käytiin sitten yhdessä katsomassa 2 takarajan esinettä. Sen jälkeen tekikin sitten hienosti töitä ja sai megapalkan. Jotenkin se on mennyt tässäkin kovin epävarmaksi. Onko syy sitten se että on treenattu hakua nyt, eikä oikein teidä mitä siltä halutaan? Tehdään siis helppoja ja iloisia treenejä megapalkalla. Parhaimmillaan se on tosi hyvä ruudussa.

Mummokoira pääsi kanssa ruutuun ja oli niin onnellinen. Otin Niitin mukaan keräämään ruudun pois, ja olin jo valmiiksi heitellyt sinne esineitä. Kävikin tomerasti tökkimässä niitä, mutta kehuessani juoksi aina suoraan mun luokse hakemaan ruokapalkkaa, eikä enää jaksanut leikkiä. Pitääpä muistaa, että sopivasti syönyt pentu jaksaaa paremmin leikkä, kuin nälkäinen, jos ruokaa on tarjolla.

Ajettiin Savun kanssa myös jälki vielä. Oliha se vaikea. Tien ylityksissä ei tajunnut tarkentaa jäljelle (olin ajanut autolla kahdesti jäljen ylikin), mutta nosti molemmilla kerroilla itsevarmasti jäljen pientareelta ylitettyään tien. Pientareella kävellyn pätkän ajoi hienosti, mutta hiekkakuopalla pyrki ennemmin pois kuopalta (pieni kuoppa ja reunat lähellä) etsimään jälkeä sieltä reunalta. Töyskenteli kuitenkin tosi kivasti ja pienellä avulla jäljestikin kuopan halki ja ylös reunaa. 6 keppiä nousi hyvin, 7 meinasi jättää kun oli varmasti jo tosi väsynyt ja keppi oli risukossa jonne ei olisi halunnut mennä. Nostettiin se sitten yhdessä. Ja 8 keppi lopusta tuli taas iloisella ilmeellä ylös :) Super Savu <3

Olis ihan tosi helppoa syyttää Savua tällä hetkellä huonoksi. Kuitenkin mulla on aika hyvä ajatus siitä millainen se parhaimmillaan on, enkä pysty uskomaan siitä ettei se haluaisi tehdä töitä, ja todistetusti se on todella hyvä, ongelmaton ja lahjakas koira. On siis vaan katsottava peiliin ja menneeseen ja mietittävä missä ollaan menty metsään...

2vkoa sitten vastasin itselleni kysymykseen, että mitä haluisin treenata, että en mitään. Päätinkin etten enää treenaa, jos ei siltä tunnu juuri sillä hetkellä.

Aamulla junassa katsoin vanhoja toko MM-videota ja etenkin Saksan Freezerin. Liikkeellisesti ei siinä mun silmään ollut mitään kummallista. Mutta se iloisuus, nopeus ja itsevarmuus, on vaan häikäisevää :)


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Luopuminen tokosta

Pitkään tätä on tehty.. ja hieman jopa surettaa. Eilen kuitenkin sitten päätin että tokokamppeet pakataan ainakin talveen asti kaapin nurkkaan. Syksy vielä treenailtiinkin ihan aktiivisesti, keväälläkin yritettiin. Hienolla mallilla ne uudet liikkeet alkaa olemaankin, mutta kaikki kisamaiset, palkattomat, häiriöt jne. on tekemättä ja liikaa tulee virheitä treeneissä että viitsisin lähteä kokeeseen kokeilemaan ja epäonnistumaan. Joskus joku fiksu mulle sanoi, että pitää harrastaa sitä mitä haluaa, ja nyt tuntuu ettei toko ole se juttu. Ei ainakaan nyt...


Pk-kausi polttelee yllättävän vähän, on vähän semmoinen valmiiksi luovuttanut olo kun itsekin tajuaa ettei tavoitteisiin tulla pääsemään. Olin päättänyt että 2016 ollaan SM-kisoissa. Ei ehkä SM-tasolla mutta kisoihin pitäisi päästä. Viime kaudelle ei kuitenkaan saatu kolmoseen paikkaa ja olisiko oltu tottiksen puolesta sinne valmiita, ei ainakaan missään yli 85p kunnossa..?
Tälle kaudelle kolme tulosta ennen kesäkuun loppua taitaa olla liikaa, kun 3 vkoa tulee menemään jossain välissä juoksukarenssissakin. Puhumattakaan siitä että saisi kolme koepaikkaa...
tavoitteet pitäisi siis laittaa uusiksi. Noh kaksi ykköstä tälle kaudelle olis ehkä ihan realistinenkin, ja leppoisampi tavoite ehkäpä. Onhan siinä sitäkin. Piirinmestikset on kesäkuussa, jos ei olla juoksussa. Sinne ainakin.


Aksa kulkee, voi että! Viime viikonloppuna kisoissa omassa hallissa. Ekalta radalta heti nollavoitto :) Kaksi seuraavaa menokin sitten hylyksi ihan ohjausmokista. Kolmas rata oli jo niin luokatonta ohjaajan puolesta että tultiin pois taas kesken kaiken. Tokarata olikin ihan hieno kunnes putkea juostiin väärään suuntaan. Mutta tuon yhden nollan ansioista taas jaksaa, ja sen fiiliksen.









Myös haku vähän polttelisi. Meillä on kiva ryhmä, mutta harmillisesti treenit on usein arkena päivällä, eli sinne ei päästä. Tarttisi saada oma pikkuporukka kasaan, että pääsisi treenaamaan hieman useammin vaikka vaan pienesti/ilmaisuja jne. Kättä vaan pystyyn jos kiinnostaa :)


Ensi viikolla on toivottavasti hieman muutakin puuhattavaa, jospa sitä intoa ja ajatusta tulisis sieltä taas...


Ja toukokuun alussa on ihana, ihana, odetettu Q-leiri <3



torstai 17. maaliskuuta 2016

Tokoilua ja vähän aksaa

Tokoilu on siinä vaiheessa että merkkasin kokeita kalenteriin, ja kävin katsomassa yhden EVLn että miltä ne kisat nykyään näyttää. Eli enää tarttis vaan treenata :P


Ollaan me jotain tehtykin. Pihalla on ollut kiva treenata kun lunta on 3cm ja aurinko paistaa. Eteenmenoa tehtiin ja tämä nyt tuntuu aika hyvälle. Hyvä asenne lähdössä ja menee suoraan. Eipä sitä paljoa hinkattukaan. En koita tätä vaikeuttaa nyt hetkeen, jotta saadaan varmuutta ennen kaikkea. Jahka toimii ihan kisanomaisesti alan lisätä häiriöitä. Myös stoppi tuntuisi toimivan, ja ruutuunkin lähtee hyvillä mielin.


Ekaa kertaa treenasin myös kierron istumista. Yhdistin tähän kaukojen pakki-istumisen, jotta ajattelisi taaksepäin ja se on myös Savulle mieluisin istumiskäsky+käsimerkki. Välillä jää seisomaan, mutta aika kivasti lähti toimimaan ja istumisen näyttää kivalle.


Kiertoa tehtiin eilen ja ei bongannut merkkiä. Itseltä huono suunnitelma (laita 5v viemään kapuloita kisamaisen treenin toivossa ja 2v juoksi vielä 'keskellä' häiriönä. Meni siis kapulalle, käytiin lähempää katsomassa merkki, ja sen jälkeen sujui. Oikealta sivulle tulo toimii nyt kivasti, vasemmalla pitää itse muistaa vaan olla tarkkana käden/rintamasuunnan kanssa. Välillä epävarmuuttaan saattaa pyöräyttää kapulaa molemmista suunnista, mutta toivotaan että tuo poistuu kun varmuutta tulee lisää. Treenaillaan kuitenkin myös sitä pitoa ja kapula suussa liikkumista erikseen.


Eilen tehtiin myös pitkästä aikaa tunnaria. Ne menikin sitten ihan käsittämättömän huonosti. Jopa niin huonosti että mietin että olenko voinut klähmiä kaikki kapulat. Toi ihan useaan kertaan vääriä, eikä oikein millään meinattu saada onnistumaan. Tein illalla vielä kotona, mutta silloinkin sähelsi. Heittelin kapuloiden sekaan sitten muutamia nameja että vähän rauhottuisi, ja silleen saatiin joku onnistuminen. Mutta vire aivan väärä, ja jotenkin ihan sekaisin koko piski.
Peruuttamista kanssa jumppaillaan. Ihan siedettävä se on (aukeaa kyllä) mutta ehkä se jumpan kanssa siitä suoristuu.


Välillä alkulämmöiksi on jumpattu seuraamista, zetaa, luoksetuloa jne. ja ne on kyllä hyvässä muistissa. Kaukoja pitäisi jaksaa tehdä mutta itsellä motivaatio niihin hukassa. Ne on nyt semmoset kasin kaukot tiukalla tuomarilla, jos onnistuvat hyvin. Mutta kymppiin olisi työtä aika paljon.


Tiistaina käytiin aksaamassa. Ei mennyt hyvin. Savu ihan kauheassa vireessä (loikki superloikkia ja juoksi ohjauksia läpi) ja itse koitin juoksemalla lujempaa saada hommat sujumaan. Joo, oli vähän väsy :( Sunnuntaina olis kolme rataa, pitänee käydä treenaamassa ennen sitä kerran.


Ihana, Ihana Riio Savun poika on meillä <3 Vähän oon puuhannut sen kanssa, ja kyllä vaan on parhautta saada tehdä tommosen aivan keskeneräisen kanssa juttuja. Ja tuo oppii ihan käsittämättömän hyvin ja nopsaa. IHANA!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kevät tulee..

Palailin töihin helmikuun alusta parin kotivuoden jälkeen. Tammikuu meni masennellessa töihin paluuta, helmikuu tottuessa uuteen maailman järjestykseen.


Tokosta ei tullut valmista karsintakokeisiin, itsellä punainen lanka hukassa liian pitkään.


Alkuvuosi on vaan aksailtu. Otin Vuorelan Lotan treeneihin joka toinen viikko vuoron, ja jonkin verran on käyty myös hallilla omin nokkineen. Kelpie vaihtoi ohjaajaa ainakin nyt hetkeksi, kun ystäväni Anu on treenikaveria vailla ja itsellä ei oikein motivaatiota löydy sen kanssa puuhailuun.
Hipan ja Anun yhteistyö on lähtenyt ihan kivasti rullaamaan, ja on kisojakin vähän kalenteriin katsottu. Hipalle on nyt vihdoin kepit saatu jotakuinkin riittävään kuntoon. Lopetettiin palkkaaminen kokonaan ;) Eipähän tarvii kyttäillä palkkaa, ja voi vaan pujotella. Myös kontakteille on nyt otettu vähän tiukempaa linjaa parin vuoden vapaan tyylin jälkeen. Vauhtia ja itseluottamusta on kivasti tullut lisää, ja kestää jo paremmin toistoja ja ahtaita tilanteita ilman vireenlaskuja. eiköhän nämä kuitenkin kisatilanteessa nähdä.


Savun aksat on sujunut hyvin. Kepit loksahti kohdalleen, kontakteille haetaan vähän varmuutta ja vauhtia. Hypyt ja koukerot se osaa jotain hirveän luonnostaan.


Käytiin sitten kisaamassakin, ja etukäteen vähän aattelin että voisi pari nollaa vaikka ottaa :D
Ja niin me tehtiinkin. SUPERIA


Itselle sain hyvän fiiliksen ekalle radalle kun ystäväni Hansku teki just ennen meitä nollan! Tokalla radalla vähän sähläsin keinulla, ja olin varma että siitä tuli virhe, ja loppurata meni vähän löysäillen, niinpä otettiin muurinpalikat alas ja sen jälkeen vääränpään putkikin ja radalta pois. Savu oli selvästi holtittomampi tokalla radalla, ja veinkin sen sitten kävelyiden jälkeen autoon odottamaan kolmatta rataa. Vaikka se on näennäisen rauhallisesti häkissä, en usko että se kauheasti siellä lepää hallissa. Tein ennen tokaa rataa vähän tyhmästi liian vaikeaa kuviota harkkaesteellä, ja uskon että se osaltaan myös aiheuttaa kohellusta.


Kolmalle radalla (hyppäri) sitten päätin runtata vielä sen toisen nollan. Yhteen suoraan putkeen tiesin ettei saa rakennettua mitään fiksua, niinpä tyynesti huusin vaan että 'odota' ja jatkettiin rataan kun päästiin samalla kartalle. (ei siitä mitään isoa hässäkkää onneksi tullut kuitenkaan). Ja nollahan siitä tuli sitten :)


 
Tämä on tosiaan se eka rata :)


Molemmilta radoilta otettiin vielä voittokin, että saatiin palkintoja kotiin. Hyppärillä oltiin ainoa nollan tehnyt, ja agiradalla Hansku oli Repen kanssa meidän seurana palkinnoilla puhtaalla radalla. Seuraavaksi sitten kisaillaankin kakkosissa, hieno juttu! Pieniä saavutuksiahan nämä ykkösten nollat on, mutta kummasti niistäkin vaan nauttii.


Viime viikolla käytiin myös pitkästä aikaa tokon merkeissä hallilla. Kotona on jotain pikku juttuja jumpattu ehkä krt/vko sekä Savun että Hipan kanssa, mutta aika vähissä on ollut.


Hallilla on tehty nyt toko eteenmenoa, ja kiertoliikettä ja peruutusta. Eteenmeno on vielä vaikeaa, (tajusin eilen jotenkin ajattelevani tämän ihan liian vaikeasti) ehkä se siitä kun vaan yksinkertaistetaan asiaa. Kierto sen sijaa näyttää tosi hyvälle. Luovutuksissa vielä tarvitaan täsmällisyyttä ja muistuttelua, mutta itse kierto/stoppi ja noudot sujuu. Istumista kierrossa on tehty vaan pari hassua kertaa, se pitäisi rakentaa kyllä, jos siitä haluaisi hienon.
Kauhean vaikea tommoselle vanhemmalle koiralle opettaa uusia asioita kun ei muista lähteä perusteista/helpoista vaan olettaa sen selviävän heti vaikeistakin asioista.
Esim. eteenmenoa olen opettanut todella vaikeasti. vrt merkkitreenit jossa laitan sen yhden töttörön 10 ekaa treeniä ja hinkutellaan sitä. Eteenmenoa olen koittanut tehdä heti useampaan eri suuntaan, häiriöillä, stoppeja samaan jne. Eilen törmättiin sattumalta Oiliin ja siltä saatiin 3min neuvo, jonka testasin heti ja 10 toistosta vain yksi ei onnistunut.


Pikkasen tokokisaintoa saattaisi löytyä, katsotaan puhkeaako se jossain vaiheessa. JOS miettisi SM-kisaan lähtöä pitäisi tehdä pari ykköstulosta keväällä. Noh, kypsytellään ajatusta!