perjantai 21. lokakuuta 2016

JK3 Savu

Pitkän ja raskaalta tuntuneen kauden päätteeksi päästiin onneksi ja vihdoin kokeeseen. Keväällä alkanut Niitti-ahdistus Savulla, ahdisti myös muo niin paljon, ettei treeneihin ole tehnyt edes mieli mennä, vähiin on treenikerrat jääneetkin. Totaalitreenitaukoa pidettiin melkein koko kesä, Savu leikki, istui perusasennossa, leikki ja seurasi paria askelta, ja leikki. Samalla koitettiin saada arki sujumaan niin ettei takapakkeja tule ahdistukseen. Savuhan itseasiassa toipui ihan nopeasti ahdituksestaan niin että treenaaminen alkoi olemaan jo ihan ok, mutta ohjaajalla on asian kanssa huomattavasti enemmän työsarkaa. Kun iloinen, aktiivinen koira, joka elää työnteolle menee yhtäkkiä epävarmaksi, kyllä saa ensimmäisenä peiliin katsoa.

Kuukausi sitten kun koepaikka varmistui, alkoikin sitten löytyä kummasti myös sitä treenimotivaatiota. Ja koko kesän vaan riekkunut BC ei sitten ihan asettunutkaan pakettiin. Ehkä joku semmoinen balanssi voisi olla kiva :D Nyt tuo leikkiminen ja reikkuminen, tuntuu aiheuttaneen sen että Savu yliyrittää ihan kauheasti, ja rentous on kadonnut kokonaan. Mutta eipähän ainakaan passivoidu. Paukut onneksi saatiin toimimaan ihan vaan ampumalla, ei tässä oikein koiraa niihin totutettu, vaan luotiin ohjaajalle uskoa ettei tuosta koirasta paukkuarkaa saa, ellei itse ahdistu. Yhtälönä tuommoisen herkän koiran kanssa vaan tosi vaikea saada tämmöisen ylikontrolloiva ihminen toimimaan luontevasti ja rennosti, itse ahdistumatta. Mutta pääasia että saatiin onnistumisia ja ohjaajalle luotto, ettei se koira katoa horisonttiin vaikka paukkuukin. Keväällä Savuhan ei siis psytynyt seuraamaan kun ammuttiin, jos se sai olla yli metrin päässä minusta ei sillä ollut mitään ongelmaa paukkujen kanssa. Että missäkähän on vika :P

Kolme viikkoa ennen koetta kokeiltiin sitten metrin estettä, eikä se sujunut sitten ollenkaan. Tänä kesä on hypitty ehkä 2-3krt matalampia esteitä eikä vaan luotto ja tekniikka pelannut, että oltaisiin edes viitsitty lähteä hyppyä rakentamaan tällä aikataululla. Savu on metristä hypännyt kolmessa kokeessa onnistuneesti (menohyppy), mutta silloin on takana ollut huomattavasti enemmän treeniä. Kokeeseen lähdettiin siis asenteella, ettei sitä suoriteta. Ja oikein hyvä päätös olikin, turha stressata tuommoisella asialla, kun todennäköisyys että se kokeessa kuitekaan sujuisi on mitättömän pieni.

Sitten itse koe, ihana kahden päivän minikoe 6 koiralle, joista 2 vielä oli perunut sairastumisien takia. Ensimmäisenä päivänä tottikset, ja arvottiin meille passelisti viimeinen suoritusvuoro. Tottis ei mennyt hyvin, tai meni ja ei mennyt miten sen nyt ottaa. Sain Savun ihan kivaan tilaan ennen omaa vuoroa, mutta mentiin sitten ensin paikallaoloon, jonka aikana/jälkeen se vielä ehti sitten virittäytyä väärään tilaan ja seuraaminen menikin huonosti. Ekaan paukkuun reagoi hyppäämällä metrin, tokaa ei enää kuullut ollenkaan. Kauhealla yliyrittämisellä kaahattiin kaavio läpi (eipä siinä ohjaajakaan tilannetta yhtään auttanut kun jännitti), ennen henkilöryhmää isompi apu/käsky seuraamiseen. Liikkeestä istuminen on sujunut 100% oikein treenissä, niin toki se sitten kokeessa seisoi. Liikkeestä maahanmeno on epäonnistunut 90% treeneissä (seisoo, koska juoksusta kuuluu vain seistä) mutta kokeessa se onnistui. Tosin tuli luokdetulon suoraan sivulle, joka kertoi aika paljon kanssa siitä ettei keskittynyt ollenkaan, kunhan kaahasi. Liikkeestä seisomisessa muisti jo että eteen pitää tulla luoksetulossa, mutta mieli teki mennä sivulle ja jäi sitten puoliväliin istumaan. 2kg nouto oli hieno, mutta sitten tiputin itse kapulan Savun päälle. Hyppynouto oli tosi hieno tasamaanouto, mutta sitten estenouto erinomainen ja eteenlähetys erinomaisia. Tällä räpellyksellä saatiin kasaan huimat 71p, ja kun 70 oli tavoitteena, ni saatiin jopa yksi yli. :) Kaiken kaikkiaan vaikka tottis oli kauhea, olin tyytyväinen ettei Savu laamaillut yhtään, eipä tuo yliyrittäminenkään kauhean mielekästä ole, mutta siitä on helpompi päästä eteenpäin.

Seuraavana päivänä oli maastot, ja tavoitteena oli saada onnistuneet suoritukset iloisen koiran kanssa. Jälki oli ensin ja sinnekin arvottiin vika numero. Eli saatiin rauhassa koota ajatuksia ja valmistautua. Jana ei näyttänyt kivalle, mutta kun sitä aikani katselin tajusin että ihan suoritettava se on.

Savu oli tosi hyvin fokusoitunut lähtemään janalle ja lähtikin sinne varmasti ja aika rauhallisesti, en kauheasti viritellyt kun oli tosi selkeästi menossa. Se eteni suoraan ja varmasti, haistoi jäljen ja pari sekunttia mietti kunnes lähti varmasti jäljelle. Suuntakin oli vielä oikea. Savu jäljesti tosi varmasti, eka keppi nousi aika nopsaan mutta sitten ei noussut mitään pitkään aikaan. Tokassa kulmassa se pyöri ja tarkasteli pidempään, jälki jatkui sitten lopulta traktorin uraa pitkin, ja itse en uskonut yhtään että menisi sitä pitkin, mutta päätin luottaa koiraaan (katsoin kyllä tarkkaan kohdan josta lähdettiin tuolle uralle/polulle). Tämän jälkeen tulikin nopsaan keppi onneksi. Piikit meni tosi hyvin ( 2 peräkkäin) ja muutenkin Savu oli tosi hyvä. Keppejä alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin ja kun 5 kepillä ei tietä vielä näkynyt alkoi olemaan hymy korvissa, jee me tehtiin se! Kutos kepiltä korkean mäen päällä näkyi sitten jo auto alhaalla. Niin hienoa, jäljeltä täydet pisteet!

Kävelytin Savu ennen keppien viemistä, koska ajattelin että mahdollisuus joutua ruutuun suoraan on aika paha, ja jäljellä oli käytetty vain 25min eli aikaa palautukseen oli vielä.

Ruutua ennen vähän sitten alkoi päässä raksuttaaa, että periaatteessa ykköseenkin on mahdollisuudet, mutta siinä jo tajusin että pelkkä koulari on jo niin hienoa ja pääasia on että ruudussa olisi hyvä fiilis. Savu oli innolla menossa ruutuu, ja kesällä muutettu taktiikka viedä se lähetykseen asti kytkettynä toimii. Lähetin vasemmasta etunurkasta ja 3m kohdalla Sau löi jarrut lukkoon ja nosti ekan esimeen. Lähetin ristiin kohti oikeaan takanurkkaa ja siirryin itse perässä. Sillä pistolla ei tainnut nousta mitään, mutta uusi pisto takanurkkaan ja Savu löysi sieltä esinee. Kolmatta sitten etsittiin, Savu teki iloisesti hommia, liikkui hyvin ja reagoi kutsuihin (kutsuin pois jos etsi samoista paikoista kun edelliset) mutta sinne se jäi ykköstulos ja kolmas esine. Eikä haittaa :) Jäipähän sopiva nälkä ensi kaudelle. Ruudusta saatiin 22p.

Eli yhteensä T71 E22 J170 263p 2.tulos ja JK3!

Talvi tehdään hyppytekniikkaa, haetaan balanssia tekemiseen, tehdään paljon häiriötreenejä PK-kentillä (haukkuvia koiria ja takana olevia ihmisiä, ja ampumista) ja ensi kaudella kisataan toivottavasti enemmän. SM-haaveet me taidetaan unohtaa, mutta KVA voisi olla ihan realistinen tavoiti. Noh, yksi kisa kerrallaan.

Ainakin tämä kausi on opettanut minulle paljon. Fiilis ja halu tehdä on tosi tärkeää, pakolla ei saa mitään aikaseksi. Ja jos kotona on asiat huonosti, ei kannata treeneihin edes mennä. Räväkkä malilapsi alkaa olemaan onneksi jo paremmin hanskassa, ja Savukin kestää sen toilailuja jo paremmin. Se tietää pääsevänsä siltä pakoon työhuoneeseen, osaa sanoa sille jo vähän että 'prkle mene matkoihisi', ja omistajakin on oppinut välttämään niitä tilanteita joissa Savua eniten ahdistaa, kun omistajaa ahdistaa ;)

Olo on aika helpottunut, kun tästä päästiin yli. Huonoina päivinä olen ollut jo etsimässä uusia koteja, milloin millekin koiralle. Savun ahdistusta on ollut paha katsoa, ja noh, mali on mali, se ei ole bc, eikä sitä saa käyttäytymäänkään niin. Onneksi Niitti on kiva koira, se ettei sen laumaan tulo ollutkaan niin helppoa kun jotenkin ajatteli, on oikeastaan ollut ihan virkistävää. Mä pidän asioita koirien kanssa helposti itsestään selvinä, nyt on ollut pakko astua ulos mukavuusalueelta, ja miettiä miten toimitaan jotta kaikilla olisi mukava olla.

Ja juu, silti tekisi mieli ottaa Rakeen pentu... Samalla ei kyllä yhtään tee mieli. Savu täyttää ensi kuussa 5v, sillä on toivottavasti vielä monta hyvää vuotta jäljellä harrastusten parissa. Ja ehkä mä sitten varastan Jannen koiraa, tai teen kelpien kanssa jotain, jos tuntuu että on pulaa koirista. Mutta silti... Rakeen pentu <3 uusi beecee vauva, jonka kanssa saisi aloittaa alusta kaiken. Noh, olishan se ihanaa. Kuitenkin samaan aikaan mulla on täysin terve 5v koira, jonka kanssa minkään lajin harrastamiseen kilpailutasolla ei ole minkäänlaista estettä, ensimmäistä kertaa. Vega 5v oli jo osittain eläkkeellä, Toivon kanssa PK oli pois laskuista, kun paukut ei sujunut.

Jospa vaan nauttisi tuosta aikuisesta koirasta, ja sen kanssa tekemisestä <3 On se aika murunen <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti