maanantai 30. toukokuuta 2016

Niitin oma postaus!

Meillä on perheessä ollut nyt mali 5vkoa, ja se on kyllä hauska. Mali on Jannen, tai ainakin kaikille uskotellaan niin. Niitti, NiiNii tai NIIIII prkl on kyllä osoittautunut just semmoseksi kun haluttiin. Iloinen, onnellinen, avoin ja tasapainoinen tyyppi.

Sen pentuaika olkoon huoleton ja iloinen, treenataan jos tuntuu sille ja uskon että tuollaisen koiran kanssa ei niin haittaa vaikkei niin kauhean tosissaan näin alkuun otakaan. Sillä ei tunnu olevan mitään perusongelmia. Se on ahne, leikkii hyvin ja mielellään, on alusta-, ja äänivarma. Ei kovin vahtiviettinen, eikä häiriöherkkä. Sillä on myös mukavasti laumaviettiä ja sitä voi hyvin pitää irti missä vaan turvallisessa paikassa. Se tulee aika hyvin luokse kutsusta ja nauttii sosiaalisesta palkasta kovin.



Mitä se on opetellut 5vkon aikana.

- osaa odottaa ruokakupilla lupaa
- syödä ruokaa jäljeltä aktiivisesti mutta kivalla asenteella ja pitkäjänteisesti
- mennä käsimerkillä maahan, nousta istuman maasta ja istua odottessa
- leikkiä monella lelulla (myös samaan aikaan kaksi lelua suussa ja yksi jaloissa), vaihtaa lelua lennosta
- tuoda lelun käteen
- vauhtinoudon (tosin vauhti kaipaa vielä ajatusta)
- seurata kättä jossa nami
- laittaa etutassut ylösalaisin olevan piirakkavuuan päälle
- juosta putkesta
- matkustaa autossa


- hypätä sohvalle
- varastaa ihan kaikki mikä vaan irtoaa
- kiivetä ihan mihin vaan
- kiivetä syöttötuoliin, ja kurottaa pöydälle
- varastaa lapsien kädestä ruuat
- kakata ja pissata ihan mihin vaan
- herätä joku yö klo 4 ja vaatia raivokkaasti ulos pääsyä (vaikka ei olisi enää pissahätäkään kun on jo pissannut)


Puuhailtu on kaikenlaista. Niitti on käynyt mm. uimassa pari kertaa, Biltemassa ja Honkkarissa. Kävelyllä kylällä, Kerrostalossa, hississa ja portaissa. Treenikentällä ja hallilla useasti, PK-kentillä. Se on kuullut ampumista ja koirien haukkumista. Leikkinyt kymmenien lasten kanssa, ja parin vieraan koiran kanssa. Nähnyt rattaita, pyöriä, ostoskärryjä, trukkeja jne.

Mitään se ei jännitä, mutta ei kyllä ole ihan aivotonkaan. Se paljoa hauku eikä piippaa. Tosi järkevä ja kiva pentu siis.

Tällä hetkellä listalla on:
- miten ollaan ulkona toisten koirien kanssa ilman että roikutaan koko ajan jossain kiinni
- miten voisi nukkua edes vähän pidempään öisin
- luoksetulot, kun joku muu asia on vaan tosi kivaa
- sänkyyn hyppääminen

Huomenna mennään kasvattajan järkkäämälle leirille. Siellä Niitti saa ekan rokotuksenkin ja tapaa sisaruksiaan ekaa kertaa kotoa muuton jälkeen.

Niittis painaa 7kg ja on 37cm korkea :) Vielä sitä kantaa yhdellä kädellä kainalossa.



Korjaussarjaa!

Pari kolme viikkoa on nyt vaan hengitelty, hupailtu ja pohdittu. Opeteltu luopumaan kisakalenterin tuijottamisesta, tavotteiden tekemisestä ja stressaamisesta. Vaikka pidän itseäni semmosena ihan tavis harrastajana, huomaa sitä hyvin miten tärkeää koiraharrastaminen itselle sitten kuitenkin on.

Ulkopuolinenhan ei varmasti huomaa mitään Savusta. Se on iloinen ja onnellinen ja tekee kyllä mieluusti, mutta itse tuntee koiransa kyllä hyvin ja huomaa ettei kaikki ole kohdallaan.

Mikä se sitten loppupeleissä on, mikä aiheuttaa nyt sille painetta kovin, en osaa sanoa. Vai onko vaa yhteissattuma se pääsyy. Hirveä malin pentu joka kiusaa, ilkeä ohjaaja joka stressaaa, vai juoksu.

Käytiin eilen Suski Korrin tottelevaisuuskoulutuksessa, ja saatiinkin paljon hyviä muistutuksia ja korjaussarjaa. Kyllähän taas moni juttu oli semmosia mitä 'tietää' mutta vaan unohtaa tai ei tajua tekevänsä.

Tässä pää pointit:
- kiltti koira nauttii rajoista myös. Ei tarvitse miettiä mitä ohjaaja haluaa, eikä varsinkaan ahdistua jos sattuu tekemään väärin. Eli remmissä kentälle, selvät ohjeet jos pitää osata olla paikallaan tms. jos ei tarvitse, niin sitten ei myöskään komennella.
- hissuttelusta ei ole apua/se paineistaa lisää. Selvät käskyt, selvät kehut.
- hihna pakote on pienempi paha ohjaajaherkälle, kuin suullinen huomautus. Mutta remmissä ei tosiaan nypitä, riittää että ketju kilahtaa kaulassa. Ja MUISTA iso kehu ääneen, kun korjaa.
- leikissä, vaikka leikkiikin hyvin muista olla silti heikko ja anna voittaa kun repii hyvin. Ohjaaja voi leikkiä passiivisemmin, koira tekee työn.
- kontaktin tippumisesta pitää huomauttaa, ei auta yhtään ettei huomauta. Mutta toki treenehin paljon onnistumista.
- henkilöryhmä kävely ensin ilman ihmisiä kuntoon, oikealle käännökset hyviksi!
- vihjesanat, virittely, kisamaisen treenaaminen
- häiriöitä myös PK kentällä (ei vain tokossa)
- lelupalkan jälkeen selvä käsky mitä pitää tehdä (esim maahan, istu) ja sitten siitä hommiin uusiksi. Ei epämääräistä harhailua, vaan siihenkin käsky.
- sosiaalinen palkka myös helppoihin treeneihin/nopeisiis toistoihin, ja sitten lelua. Ohjaajan annettava itsestään iloa ja hyväksyntää. Ei vain lelua.

Savu oli oikein hyvä treeneissä. Vähän korvat heilui, ja huomasi että reagoi ärsykkeisiin, mutta pysyi kivassa vireessä eikä yhtään jäänyt masentelemään. Lähinnä vain pisti merkille juttuja.
Itselle teki hyvää kun treenin aikana lähimaastossa mm. ammuttiin ja näki ettei se reagoi paukkeeseenkaan, kunhan  on hyvällä mielellä.


Koekalenteri tyhjättiin kokonaan. Ehkä sitten syksyllä... jos näyttää sille. Pistettään tavoitteeksi tottiksestä 90p (-7p siitä että kiertänee hypyn jatkossakin takaisin, koska en halua että satuttaa) :)

Pahimmat ahdistukset on nyt ahdisteltu. Kiva huomata että itse pääsee yli asiosta, eikä maailma kaatunut. Savu on ihana, ja vaikka se ei olekaan Vega, on se silti tosi ihana. Ne on erilaisia siinä, että mummolta puuttuu aivot :D Se ei kyllä ajatellut kauheasti ikinä PK-tottiksessa mitään. Puolensa siinäkin, mutta oli se vähän raskasta aina vaan koittaa hillitä toista.

Kävin kuuntelemassa syksyllä valmennusrenkaan leirillä norjalaista tokokouluttajaa. Se kertoi siellä miten tärkeää on ettei koiraa viedä toistuvasti tilanteisiin joista se ei selviä, tai selviää juuri ja juuri. Vähän myhäilin itsekseni ettei onneksi ole tuollaisia virheitä tullut tehtyä enää Toivon jäljeen. Ja nyt huomaan että näin juuri olen Savun kanssa tehnyt PKssa. Kauhealla kiireeellä ja treenaamatta vaan kokeeseen. Ja ihmetellyt kun tottispisteet jää vähän alas kokoajan, muuta aatellut että no et on vaan kokemattomuutta. Nyt kun kaiken summaa yhteen, niin aika kurja olen Savulle ollut, ja kovasti se on yrittänyt. Esim tokossahan muo ei kauheasti jännitä, mutta PK-tottikset 3/4 jännittänyt ihan hulluna. Sen kerran kun ei jännittänyt, Savu teki oikein kivan tottiksen mutta itse kämmäilin -25p eikä saatu tulosta.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Wake up!

Heräsin Q-leirillä todellisuuteen. Savu ei näytä kovin tyytyväiseltä :(
Ei se ollut eka treeni, jossa huomasin, ettei se ole oma itsensä. Mutta aiemmin olen aina onnistunut keksimään syyn asialle. Nyt tajusin etten muista milloin se viimeksi olisi ollut onnellisen näköinen treeneissä. (joo, aksaa ei lasketa).

Esineruudussa ja hakumetsällä se on ollut ponneton ja haahuileva. (ei meillä montaa treeniä ole kyllä ollutkaan). Tokossa huolestuneen oloinen ja osaamaton. PK-tottis on ollut ihan katastrofi. Se ei seuraa, jättättää ja on veltto. Jäävien asennot ihan hukassa ja noutojen luovutuksen huonoja.

Kaiken kaikkiaan treenit on mennyt tosi huonosti, ja olen ollut tosi pettynyt ja stressaantunut. Eipä kyllä kauheasti oo kiinnostanut treenatakaan.

Nyt jotenkin tajusin, etten edes muista milloin viimeksi olisi ollut kivaa lähteä treeneihin. Kauhea stressi tulosten tekemisestä arvokisoihin. Samalla katsoo sitä omaa koiraa, joka on onneton, epävarma ja stressaantunut. Ja tajuaa, ettei siitä vaan ole, tai ei, meistä ei ole tänä vuonna sille tasolle.

Savu on pennusta asti rakennettu ilolla, onnella ja halulla tehdä töitä yhdessä. Vaikka sillä on iso motivaatio ja halu tehdä ja olla mieliksi, ei se millään pysty suorittamaan kuukausitolkulla töitä ohjaajalle, joka on poissaoleva, kireä ja tyytymätön. Tähän kun lyödään vielä lisäksi nykyaikainen trendi teettää vähän vaikeita treenejä (juu ymmärrän jos koira oikeasti osaa, eikä keskity tekemiseen) johon huomaan itsekin lähteväni mukaan, joskin onneksi aika vähän. Ei me ainakaan olla siinä pisteessä, että voisin sanoa Savun varmasti osaavan montaakaan asiaa. Eipä ihme että ollaan menty metsään.
Savu, niinkuin moni bortsu on pehmeä. Se ei ole erityisen ohjaajapehmeä ollut ikinä, mutta on kyllä nöyrä ja sillä tavalla oikein rakennettu ettei sen ole tarvinnut treenatessa olla huolissaan siitä, että olisin sille epäreilu tai tiukka. Jos joku asia ei ole onnistunut, niin siitä on seurannut vain palkan menetys ja uusi yritys. Vasta sen ollessa yli 3v kerroin sille ensimmäistä kertaa, että oikeasti se on myös vastuussa asioista. Silloinkin huomasin, että se oikeastaan teki juuri niinkuin sille oli opetettu/sen oli annettu tehdä vuosi tolkulla.

Omalla tyytymättömyydelläni, kiireellä ja epärealistisillä tavoitteiden asettamisella, ajoin meidät burn outtiin. Savu ei ole itsevarma ja rento, minä en pidä siitä miltä se näyttää, ja kiristän vaan vaatimuksia. Koska onhan se jo 4v ja kyllä se osaa. Osasi se viime vuonnakin muka, ja kyllähän se nyt seurata osaa. Huh, mikä oravanpyörä.

Miten tilanne korjataan? Käyn edelleenkin katsomassa päivittäin koekalenteria ja lasken päiviä kokeisiin, SM-kisojen vikoihin ilmoihin, tietäen, että ei, me ei päästä edes kisoihin asti ainakaan tokossa, PK saatettaan saada kisakuntoon, mutta kummankaan meistä pää ei kestä kesäkuussa kolmea pitkää koettta. Kauheeaa, Savu on jo neljä eikä se starttaa SM-kisoissa... (siis oikeasti, Vega oli 6 ekoissa ja vikoissa SM-kisoissa ja se oli jo Savun ikäisenä eläkkeellä tokosta ja agista). Mikä ihme kiire mulla on?

Pari viikoa ollaan nyt leikitty, hupsuteltu ja tehty seuraamista isoilla palkalla. Kontaktia paikalla, heiluteltu käsiä ja oltu onnellisempia. Kyllä se edelleen välillä menee epävarmaksi.Ja edelleen se ei musta tunnu kivalle. Mutta ei se auta että mä sille asiasta huomautan. keskeytetään ja tehdään helpompaa :)

Mun ajatusmaailmaan ei ole oikein mahtunut koskaan semmoinen, että koira opetettaisiin asioihin väärässä vireessä, ja todettaisiin että kyllä se varmaan parantaa virettä kun tulee varmuutta. Varmasti on semmoisiakin koiria, Mulla ei ole ollut. Asiat on aina opittu parhaiten, kun ne pilkotaan alusta asti niin pieniin osiin, että koira varmasti tietää ja on motivoitunut tekemään sitä yhtä pientä osaa. Kun osat toimii, voi ne yhdistää ja nauttia lopputuloksesta. Toimii tämä myös toisinpäin. Eli ei niitä  hommia voi tehdä ylivireisenäkään, ja toivoa että oppii se hillitsemään itseään ajan kanssa. Mitä enemmän asiaa tekee väärässä vireessä, sen helpommin koira palaa siihen vireeseen siinä liikkeessä, varsinkin paineessa, koetilanteessa ja olleessaan epävarma.

Kävin eilen metsässä. Otin kaikki neljä koiraa mukaan. Tein Savulle kammottavan vaikean jäljen (jälki siltä sujuu hienosti, tietty kun en mä siihen puutu. Janoista ei puhuta :P ). 700m kaksi tienylitystä, tien pientareella kävelyä, hiekkakuopan poikki kulkemisen jne. Halusin että tehdään jotain missä se on hyvä, ja missä se saa itse tehdä ratkaisut ja selvitä. Tein myös toisen pelkän janan. Laitoin Savun puuuhun kiinni ja lähdin jäljelle. Janan päähän näytin sille ison ruokakupin ja jäljelle aika nopsaan (30m) kepin. Ja menin lähettämään sen samantien. Pohdin jäljelle lähettämisrituaalin uusiksi. (siis eikä voi käyttää vaan huonoa eteenmeno/tokon tyhjään lähettämiskäskyä sekaisin janalla, haussa ja esineruudussa??) ja kannustin Savun lähtöön. Ja lähtihän se :) Harmillisesti usko loppui 3-4m ennen kuppia. Mutta kehuin vaan ja otettiin uusiksi. Nyt lähdin hieman aiemmin itse liikkeelle (7m liinaa) ja tsemppasin sitä menemään. Ja nyt meni hyvin ja itsevarmasti lähti jäljellekin syötyään ruuan. Keppikin nousi toki. Tämän jälkeen otin kaikki koira tallomaan ruutua. Pikku Niittikin tomerana meni pitkin metsää. Ja hauska miten se reagoi esineihinkin jo hyvin ja tarjosi niitä leikittäviksi. (tiputtelin siis 3 esinettä ruutuun jo alkuvaiheessa kun halusin nähdä reagoiko Savu niihin vapaan ollessaan). Ja Savu oli tosi hyvä. Piilotinkin esineitä koloihin jne. mutta varmasti nappasi hajun ja paikallisti esineet.

Tallomisen jälkeen Hippa sai käydä ekana hakemassa, ja se toikin kaksi esinettä helposti. Hippa tykkäää hurjasti esineruudusta ja on  siinä hyvä. Ainoastaan palautukset on kehnoja kun se haukkuu esineet suussa ja tapporavistaa niitä.
Otin Savun seuraavaksi ja laitoin sen valmiina olevaan ruutuun, ja ajattelin että kyllä se tämän hanskaa, koska on jo kerran nostanut kaikki esineet ja käynytkin ruudussa. Olin kotoa lähtiessä ajatelllut etttä teen sille ruudun niin että viedään yhdessä esineet, mutta muutin suunnitelmaa.
Savu lähtikin ruutuun hyvin, mutta irtosi n.30m ja sitten vaihto tallaukseen suuntaisesti juoksemaan ja hortoili epävarmana. Tämä sama ongelma meillä on haussa, eli menee epävarmaksi ja vaihtaa siihen mikä on helppoa. Kutsuin pois ja käytiin sitten yhdessä katsomassa 2 takarajan esinettä. Sen jälkeen tekikin sitten hienosti töitä ja sai megapalkan. Jotenkin se on mennyt tässäkin kovin epävarmaksi. Onko syy sitten se että on treenattu hakua nyt, eikä oikein teidä mitä siltä halutaan? Tehdään siis helppoja ja iloisia treenejä megapalkalla. Parhaimmillaan se on tosi hyvä ruudussa.

Mummokoira pääsi kanssa ruutuun ja oli niin onnellinen. Otin Niitin mukaan keräämään ruudun pois, ja olin jo valmiiksi heitellyt sinne esineitä. Kävikin tomerasti tökkimässä niitä, mutta kehuessani juoksi aina suoraan mun luokse hakemaan ruokapalkkaa, eikä enää jaksanut leikkiä. Pitääpä muistaa, että sopivasti syönyt pentu jaksaaa paremmin leikkä, kuin nälkäinen, jos ruokaa on tarjolla.

Ajettiin Savun kanssa myös jälki vielä. Oliha se vaikea. Tien ylityksissä ei tajunnut tarkentaa jäljelle (olin ajanut autolla kahdesti jäljen ylikin), mutta nosti molemmilla kerroilla itsevarmasti jäljen pientareelta ylitettyään tien. Pientareella kävellyn pätkän ajoi hienosti, mutta hiekkakuopalla pyrki ennemmin pois kuopalta (pieni kuoppa ja reunat lähellä) etsimään jälkeä sieltä reunalta. Töyskenteli kuitenkin tosi kivasti ja pienellä avulla jäljestikin kuopan halki ja ylös reunaa. 6 keppiä nousi hyvin, 7 meinasi jättää kun oli varmasti jo tosi väsynyt ja keppi oli risukossa jonne ei olisi halunnut mennä. Nostettiin se sitten yhdessä. Ja 8 keppi lopusta tuli taas iloisella ilmeellä ylös :) Super Savu <3

Olis ihan tosi helppoa syyttää Savua tällä hetkellä huonoksi. Kuitenkin mulla on aika hyvä ajatus siitä millainen se parhaimmillaan on, enkä pysty uskomaan siitä ettei se haluaisi tehdä töitä, ja todistetusti se on todella hyvä, ongelmaton ja lahjakas koira. On siis vaan katsottava peiliin ja menneeseen ja mietittävä missä ollaan menty metsään...

2vkoa sitten vastasin itselleni kysymykseen, että mitä haluisin treenata, että en mitään. Päätinkin etten enää treenaa, jos ei siltä tunnu juuri sillä hetkellä.

Aamulla junassa katsoin vanhoja toko MM-videota ja etenkin Saksan Freezerin. Liikkeellisesti ei siinä mun silmään ollut mitään kummallista. Mutta se iloisuus, nopeus ja itsevarmuus, on vaan häikäisevää :)