tiistai 23. elokuuta 2016

Jälkitreenejä

Jälki on vaan parasta! Ei siitä pääse mihinkään :)
Suunniteltiin päivällä treeniporukan kanssa napakat ja nopeat treenit, ja sitten parin muuttujan kautta saatiin kulumaan 2.5h aikaa kuitekin. Noh, kivaa oli, ja ehdin kotiinkin laittamaan lapset nukkumaan.

Savulle tehtiin kaksi janaa. Se on nyt selvästi heikoin lenkki meidän jäljessä. Eka oli pitkä, jälki meni varmasti 40m päässä. Mutta Savupa teki elämänsä hienoimman jana, ja porhalsi laukkaa jäljelle asti täysin suoraan. Jälkeen reagoi hyvin, ja pienen tarkastelun jälkeen oikeaan suuntaan ja nopsaan siitä keppi palkkana. Tehtiin vielä toinenkin, ja siinäkin eteni oikein suoraa (jos lähettää vinoon, ni tuskin se menee sinne minne et näytä) Otti jäljn janalta hieman vinossa, ja tarkasteli kauan ennenkuin lähti takajäljelle, käänsin ja lähtikin ajamaan oikeaan suuntaan ja kepillä palkka.

Olin tosi tyytyväinen noihin janalla etenemisiin, se on ollut vaikeaa. Mutta työ kantaa tulosta. Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain, miten lähtisi varmemmin jäljelle vielä bongattuaan sen, ja samoin pitäisi saada varmuutta niiden takajälkien käsittelyyn, siis että vaikka lähtisi väärin, osaisi pyydettäessä vaihtaa suuntaa, ja tekisi sen varmasti ja iloisesti. Nyt on vähän semmoinen, että 'enkö tehnytkään oikein' -ilme ja tarvitsee kehumista ja kannustamista jotta menee varmasti.

Tehtiin lisäksi esineruutu. Päätin kokeilla ottaa kaikki kolme esinettä, palkata tokan ja kolmannen jäljeen. Alkuun vähän etsiskeli, mutta nostettuaan ekan, tokakin tuli hyvin. Palkan jälkeen vähän pohti että vieläkö, ja huonosta lähetyksestä jäi pyörimää eteen. Siirryin vähän sivumpaan ja lähetin uudelleen, niin nyt irtosi taakse asti ja kivasti löysi vielä vikan esineen palkaksi irtoamisesta. Tosi tyytyväinen olin, ruudut ovat takunneet koko kesän.

Eli tosi hyvät ja motivoivat treenit. Harkitsen jopa tottiskentälle menoa 2kk tauon jälkeen :P Kokeita ei onneksi ole koekalenterissakaan ollenkaan, ettei sentään tarvitse kisaamista miettiä tälle kaudelle enää.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Niitin puuhia ja Savun aksaa

Hieman on ollut hiljaista puuhaaminen. Arjen alkaminen on vienyt aikalailla mehut, eikä oikein jaksa treenata isommin. Savu on toki aksaillut vähintään kerta viikkoon, joka toinen viikko meillä on lisäksi JANKn aksavalmennuksen treenit jota vetää Maiju Korhonen, että aksa saisi ainakin edistyä johonkin, kun kerran treenataankin :D

Savu on ollutkin ihan pätevä aksaeläin. Sen kanssa on kyllä ilo tehdä, kun vaikka se onkin nyt vähän tuhmaillut, niin kyllä se pääosin on tosi kiltti ja menee ihan sinne minne ohjaa. Tarvii vaan itse ohjata vähän rivakammin, sen verran sukkelasti se kulkee. Ulkokentällä aksataan nyt oikeastaan ekaa kertaa ikinä, ja tämä aiheuttikin hieman pohjan kanssa hakemista ja rimojen tiputtelua alkuun. Viime treeneissä näytti sitten jo ihan hyvälle :) Seuraavat kisat menee syyskuulle mutta kyllä me tosissaan koitetaan hakea nyt sitä vikaa nollaa.

Nippe Niittiläinen on nyt 5.5kk. Se on toisaalta tosi kiva ja helppo, toisaalta ihan äärimmäisen raskas ja ärsyttävä. Sen pursuava energia on jotain ihan pöhköä, mutta toisaalta on kyllä kuuliainen, tosi hyvin laumaantunut, ja suloinen koipikoira. Suurin kypsymisen aihe on se alituinen tarve roikkua Savussa 24/7 joka on mennyt jo siihen ettei se ole enää Savun kanssa kuin pidemmillä lenkeillä. Lyhemmillä lenkeillä se on remmissä. Savu hermostuu Niitin riekkumiseen eikä osaa sanoa sille tarpeeksi tiukkaan, ja mun mä puutun asiaan (vaikka vaan kutsumalla Niitin pois) kokee Savu tehneensä jotain väärin. Toinen mikä malilapsessa on todella ärsyttävää on sen kysy pissata ja kakata sisään. Tässä jo oli vähän valoa tunnelin päässä nähtävissä, mutta eilen se taas pissasi sisään 3 kertaa. Ja ei kyse ei ole siitä ettei sitä käytettäisi ulkona. Saattaa pissata heti tultuaan sisälle. Myös kakkaaminen käy tosi näppärästi sisään. Sen hädän se tekee kuitenkin vain mun työhuoneen lattialle, siellähän se vietti ekat 3kk aitauksessa, että varmaan se kuvittelee että sinne kuuluukin kakata. Työhuone on toki aidan takana, mutta kelpie osaa avata portin ja kun se jää sen jäljiltä auki käyttää Niitti tilanteen poikkeuksetta hyväkseen. Noh, koitan ajatella että se on vasta 5kk että eipä se tarvitsekaan olla sisäsiisti... Yöt se kuitenkin nukkuu tyytyväisenä, pitää olla siihen tyytyväinen.

Mutta jos jotain positiivistä haluaa sanoa, niin on se kyllä kivakin. Sillä on tosi kiva laumavietti, ei lähde omille teilleen, ja vaikka tontin ohi kulkee joku ei koe asiakseen mennä moikkaamaan. Luoksetulo toimii tosi kivasti. Viime vkolla treenasin sen kanssa aksakentän laidalla pikkaisen, ja jäin sitten suustani kiinni. Nippe pyöri siinä ympärillä, kunnes joku aloitti aksaamaan hurjasti haukkuvan koiran kanssa siinä vieressä. Niitti ajatteli mennä moikkaamaan, mutta heti kun sain suuni auki jarrutti täydestä vauhdista ja kääntyi takaisin mun luo.
Lasten kanssa se on tosi nätisti ja mummokoira on sen paras leikkikaveri. Ne jaksaa Vegan kanssa painia ja leikkiä joka päivä, ja Vee jopa oikein hakeutuu Niitin luokse ja toisinpäin.

Treenatessa se on tosi keskittymiskykyinen ja hauska. Jaksaa tehdä juttuja nauttii selvästi kun saa tehdä yhdessä. Tottis on ihan alussa toki, muutamaa asiaa on vasta nimetty. Vähän se taitaa hahmottaa perusasentoon tulemista, noutoa ja jääviä, mutta kaikki on kyllä ihan kesken ja niin saakin olla.

Jälkeä sen kanssa on tehty vaihtelevalla mielenkiinnolla. Siitähän on tarkoitus tulla FH-koira jos vaan mä jaksan hinkata. Mutta pohjat ainakin rakennetaan sen mukaan. Alun takkuamisen (pentu vetää niin lujaa ettei siinä ole mitään järkeä) jälkeen, saatiin homma näyttämään sille mille toivon että se näyttää. Vaikea tietty tietää että miltä sen olisi hyvä näyttää, kun ei yhtään toimivaa FH-koiraa ole onnistunut rakentamaan, mutta nyt ainakin treenaaminen on kivaa ja tuntuu fiksulle. Katsotaan mihin se kantaa. Eilen otettiin video kun jaksoin tehdä jäljen kotipihaan aamuruuasta. Tuo on aika maksimimitta mitä ollaan tehty. Joka askeleella palkkaa, kulmissa 2/askel. Ehkä joskus ensi kesänä sitten kokeillaan joku tyhjä askel, sitä ei oo kiire kokeilla. Jotain erillisiä ilmasutreenejä voisi alkaa tehdä, ensin vain ilmasuja ilman jälkeä (maahanmeno) toki. Kulmia on ollut ja jotain loivaa kaartakin. Niissä ei tunnu olevan kauheasti ongelmaa vielä. Mutta hurjasti vaan toisotoja ja treeniä tämäkin laji vaan vaatii. Pituutta ei jäljelle saa tuon enempää koska enempää ei ole kovin mielekästä syöttää, ettei kylläänny ja tyhjiä en tosiaan ota mukaan ennenkuin tikkaaminen on täysin itsestään selvyys.



Ens vkonloppuna onkin Niitin ihanien kasvattajien organisoima tottisleiri, jossa on kouluttamassa Niitin isän omistaja Sanna, ja kasvattaja Esakin ehtii ilmeisesti vähän pentuja leikittämään. Koitetaan sieltä saada sitten vinkkejä jäljen jatkoonkin, tai sitten pitää konsultoida jotain FH-gurua :D (eli Hannaa).

maanantai 8. elokuuta 2016

Jälkitreenit pitkästä aikaa

Oltiin pitkän tauon jälkeen jälkitreeneissä. Ja voi pojat ku oli mukavaa :)

Savulle tehtiin ensin esineruudun esineiden vaihtoharjoitus (tai vaihtamattomuus) tiellä. Kauemmas vietiin esine niin että Savu näki sen. Kun se kävi hakemassa sen tielle heitetiin sivusta toinen esine mikä piti ohittaa siis vaihtamatta. Pieni bortsu meni kyllä halpaa, ja onnellisena oli vaihtamassa. Tästä toruttiin hieman ja tehtiin uusiksi, eikä se enää hairahtunut.

Tehtiin myös metsässä vähän vastaava harjoitus tosin valmiilla esineillä. Siinä ei mennyt enää halpaan, ja muutenkin oli aika kiva ilme tehdä esineitä. Vähän se vielä menee pohdiskelevaksi ekan esineen jälkeen, mutta pääsi ihan itse tilanteesta yli. Tosi kiva!

Jälki oli n.500m ja siinä oli totisesti maastopohjan muutoksia, kun mentiin hakkuulla, suolla, kivassa metsässä ja ryteikössä. Janalla meni tosi hyvin pitkään suoraan, mutta ei ihan jäljelle asti mikä oli vähän harmi, koska ei saa 'palkkaa' hyvästä etenemisestä. Tahmailujen jälkeen päästiin janalta matkaan, ja hienosti se kyllä tekee hommia ja kaikki 6 keppiä nousi varmasti ja iloisesti :) Ihana Savu!

Niitti oli mukana tuhlaamassa energiaa. Se tottisteli vähän tiellä. Perusjuttuja vaan, ja sitten lopuksi vielä kuolleelle lelulle menoja joissa ei kyllä ollut mitään ongelmaa.

Savu on kisannut agia

Savu on juoksennellut taas treenaamatta 5 rataa aksaa kaksissa kisoissa.
JANKn omat kisat pitkän aksaloman jälkeen meni huonoiten meidän kakkosuralta. Ekalla radalla satoi aivan kaatamalla vettä, koko kenttä aivan pelkkää lätäkköä. Heti eka rima alas, ja sitten huolimattomasta ohjauksesta valitse puomiputki erottelussa putken. Tokalla radalla tuli joku ihme rytmirikko kepeillä, ja teki virheen väliin. Korjattiin ja seuraavana olleen keinun juoksi suoraan läpi, joka uusittiin ja tultiin pois radalta.

Viime viikonloppuna käytiin JAUlla. Kolme aksarataa oli tarjolla tehdä nollat, ja kaikki edellytykset kyllä olikin. Kaikille kolmelle radalle saatiin kyllä sitten yksi virhe mahtumaan, eli nollan metsästys jatkukoon.

Ekalla radalla ei ohjaajan pää kestänyt. Oltiin vikojen joukossa ja aika kovassa seurassa. Nollia oli ennen meidän starttia jo 6 ja aattelin että lujaa tarttee mennä. Muutin sitten ohjausta kesken radan tyhmänä, ja siihen kosahti. Yhdellä kiellollakin aika olis sitten riittänyt kiilaamaan SERT-pallille, että jos olis vaan malttanut.


Tokalla radalla päätin taas muuttaa ohjausta rataantutustumisen jälkeen, kun ei vielä ekalla kerralla oppinut :D Takaaleikkauksessa olin vaan liian jäljessä joka kosahti kieppinä ja huonona ohjauksena putkee, jonne siis mentiin väärin päin.



Kolmannen radan hyllyn pistän vähän koiran piikkiin kerrankin, ehkä joo olis voinut napakammin ohjata, mutta ei sillä käynyt kyllä mielessäkään tulla ohjaukseen. Tuhma! Muutenkin Sasu alkaa löytää kivan kisavireen, kesällä tehtiin vähän vireennostatteluja, kun toivon edelleen puomille lisää vauhtia. Ja on sitä virettä haettu siis muutenkin paljon leikkimällä ja nostamalla tottikseenkin jne. näkyy tuo sitten kivasti tässä aksassakin. Savu on aina ollut tosi kiltti aksakoira, mennyt sinne mihin ohjaa, mutta nyt kyllä saa vähän topakammin pyydellä että menee ohjeet läpi.



Hippa on myös aksanut Anun kanssa aktiivisesti, ja on saavuttanutkin kaksi nollaa jo kakkosista, eli samassa veneessä ollaan, yhtä vaille kolmoset :D

Niitti voi taas hyvin. Se satutti jalkansa kesälomalla pahannäköisesti, mutta selvittiin isolla säikähdyksellä, viikon särkylääkkeellä ja 2 viikon levolla. Nyt se on päässyt vähän treenailemaan, ja on kyllä siinä puuhassa aika kiva. Muutenhan se on vallan hirveä ja rasittava, mutta täytyy koittaa keskittyä positiivisiin asioihin. Ei vaan, ihanan keskittyvä ja motivoitunut pentu se on, eikä paljoa ole mitään huonoa sanottavaa. Niitti on tehnyt vähän FH-jälkeä, viestiä ja tottista toki. Niihin se tuleekin keskittymään varmasti usemman vuoden pelkästään.