Jälkitreenejä

Jälki on vaan parasta! Ei siitä pääse mihinkään :)
Suunniteltiin päivällä treeniporukan kanssa napakat ja nopeat treenit, ja sitten parin muuttujan kautta saatiin kulumaan 2.5h aikaa kuitekin. Noh, kivaa oli, ja ehdin kotiinkin laittamaan lapset nukkumaan.

Savulle tehtiin kaksi janaa. Se on nyt selvästi heikoin lenkki meidän jäljessä. Eka oli pitkä, jälki meni varmasti 40m päässä. Mutta Savupa teki elämänsä hienoimman jana, ja porhalsi laukkaa jäljelle asti täysin suoraan. Jälkeen reagoi hyvin, ja pienen tarkastelun jälkeen oikeaan suuntaan ja nopsaan siitä keppi palkkana. Tehtiin vielä toinenkin, ja siinäkin eteni oikein suoraa (jos lähettää vinoon, ni tuskin se menee sinne minne et näytä) Otti jäljn janalta hieman vinossa, ja tarkasteli kauan ennenkuin lähti takajäljelle, käänsin ja lähtikin ajamaan oikeaan suuntaan ja kepillä palkka.

Olin tosi tyytyväinen noihin janalla etenemisiin, se on ollut vaikeaa. Mutta työ kantaa tulosta. Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain, miten lähtisi varmemmin jäljelle vielä bongattuaan sen, ja samoin pitäisi saada varmuutta niiden takajälkien käsittelyyn, siis että vaikka lähtisi väärin, osaisi pyydettäessä vaihtaa suuntaa, ja tekisi sen varmasti ja iloisesti. Nyt on vähän semmoinen, että 'enkö tehnytkään oikein' -ilme ja tarvitsee kehumista ja kannustamista jotta menee varmasti.

Tehtiin lisäksi esineruutu. Päätin kokeilla ottaa kaikki kolme esinettä, palkata tokan ja kolmannen jäljeen. Alkuun vähän etsiskeli, mutta nostettuaan ekan, tokakin tuli hyvin. Palkan jälkeen vähän pohti että vieläkö, ja huonosta lähetyksestä jäi pyörimää eteen. Siirryin vähän sivumpaan ja lähetin uudelleen, niin nyt irtosi taakse asti ja kivasti löysi vielä vikan esineen palkaksi irtoamisesta. Tosi tyytyväinen olin, ruudut ovat takunneet koko kesän.

Eli tosi hyvät ja motivoivat treenit. Harkitsen jopa tottiskentälle menoa 2kk tauon jälkeen :P Kokeita ei onneksi ole koekalenterissakaan ollenkaan, ettei sentään tarvitse kisaamista miettiä tälle kaudelle enää.

Niitin puuhia ja Savun aksaa

Hieman on ollut hiljaista puuhaaminen. Arjen alkaminen on vienyt aikalailla mehut, eikä oikein jaksa treenata isommin. Savu on toki aksaillut vähintään kerta viikkoon, joka toinen viikko meillä on lisäksi JANKn aksavalmennuksen treenit jota vetää Maiju Korhonen, että aksa saisi ainakin edistyä johonkin, kun kerran treenataankin :D

Savu on ollutkin ihan pätevä aksaeläin. Sen kanssa on kyllä ilo tehdä, kun vaikka se onkin nyt vähän tuhmaillut, niin kyllä se pääosin on tosi kiltti ja menee ihan sinne minne ohjaa. Tarvii vaan itse ohjata vähän rivakammin, sen verran sukkelasti se kulkee. Ulkokentällä aksataan nyt oikeastaan ekaa kertaa ikinä, ja tämä aiheuttikin hieman pohjan kanssa hakemista ja rimojen tiputtelua alkuun. Viime treeneissä näytti sitten jo ihan hyvälle :) Seuraavat kisat menee syyskuulle mutta kyllä me tosissaan koitetaan hakea nyt sitä vikaa nollaa.

Nippe Niittiläinen on nyt 5.5kk. Se on toisaalta tosi kiva ja helppo, toisaalta ihan äärimmäisen raskas ja ärsyttävä. Sen pursuava energia on jotain ihan pöhköä, mutta toisaalta on kyllä kuuliainen, tosi hyvin laumaantunut, ja suloinen koipikoira. Suurin kypsymisen aihe on se alituinen tarve roikkua Savussa 24/7 joka on mennyt jo siihen ettei se ole enää Savun kanssa kuin pidemmillä lenkeillä. Lyhemmillä lenkeillä se on remmissä. Savu hermostuu Niitin riekkumiseen eikä osaa sanoa sille tarpeeksi tiukkaan, ja mun mä puutun asiaan (vaikka vaan kutsumalla Niitin pois) kokee Savu tehneensä jotain väärin. Toinen mikä malilapsessa on todella ärsyttävää on sen kysy pissata ja kakata sisään. Tässä jo oli vähän valoa tunnelin päässä nähtävissä, mutta eilen se taas pissasi sisään 3 kertaa. Ja ei kyse ei ole siitä ettei sitä käytettäisi ulkona. Saattaa pissata heti tultuaan sisälle. Myös kakkaaminen käy tosi näppärästi sisään. Sen hädän se tekee kuitenkin vain mun työhuoneen lattialle, siellähän se vietti ekat 3kk aitauksessa, että varmaan se kuvittelee että sinne kuuluukin kakata. Työhuone on toki aidan takana, mutta kelpie osaa avata portin ja kun se jää sen jäljiltä auki käyttää Niitti tilanteen poikkeuksetta hyväkseen. Noh, koitan ajatella että se on vasta 5kk että eipä se tarvitsekaan olla sisäsiisti... Yöt se kuitenkin nukkuu tyytyväisenä, pitää olla siihen tyytyväinen.

Mutta jos jotain positiivistä haluaa sanoa, niin on se kyllä kivakin. Sillä on tosi kiva laumavietti, ei lähde omille teilleen, ja vaikka tontin ohi kulkee joku ei koe asiakseen mennä moikkaamaan. Luoksetulo toimii tosi kivasti. Viime vkolla treenasin sen kanssa aksakentän laidalla pikkaisen, ja jäin sitten suustani kiinni. Nippe pyöri siinä ympärillä, kunnes joku aloitti aksaamaan hurjasti haukkuvan koiran kanssa siinä vieressä. Niitti ajatteli mennä moikkaamaan, mutta heti kun sain suuni auki jarrutti täydestä vauhdista ja kääntyi takaisin mun luo.
Lasten kanssa se on tosi nätisti ja mummokoira on sen paras leikkikaveri. Ne jaksaa Vegan kanssa painia ja leikkiä joka päivä, ja Vee jopa oikein hakeutuu Niitin luokse ja toisinpäin.

Treenatessa se on tosi keskittymiskykyinen ja hauska. Jaksaa tehdä juttuja nauttii selvästi kun saa tehdä yhdessä. Tottis on ihan alussa toki, muutamaa asiaa on vasta nimetty. Vähän se taitaa hahmottaa perusasentoon tulemista, noutoa ja jääviä, mutta kaikki on kyllä ihan kesken ja niin saakin olla.

Jälkeä sen kanssa on tehty vaihtelevalla mielenkiinnolla. Siitähän on tarkoitus tulla FH-koira jos vaan mä jaksan hinkata. Mutta pohjat ainakin rakennetaan sen mukaan. Alun takkuamisen (pentu vetää niin lujaa ettei siinä ole mitään järkeä) jälkeen, saatiin homma näyttämään sille mille toivon että se näyttää. Vaikea tietty tietää että miltä sen olisi hyvä näyttää, kun ei yhtään toimivaa FH-koiraa ole onnistunut rakentamaan, mutta nyt ainakin treenaaminen on kivaa ja tuntuu fiksulle. Katsotaan mihin se kantaa. Eilen otettiin video kun jaksoin tehdä jäljen kotipihaan aamuruuasta. Tuo on aika maksimimitta mitä ollaan tehty. Joka askeleella palkkaa, kulmissa 2/askel. Ehkä joskus ensi kesänä sitten kokeillaan joku tyhjä askel, sitä ei oo kiire kokeilla. Jotain erillisiä ilmasutreenejä voisi alkaa tehdä, ensin vain ilmasuja ilman jälkeä (maahanmeno) toki. Kulmia on ollut ja jotain loivaa kaartakin. Niissä ei tunnu olevan kauheasti ongelmaa vielä. Mutta hurjasti vaan toisotoja ja treeniä tämäkin laji vaan vaatii. Pituutta ei jäljelle saa tuon enempää koska enempää ei ole kovin mielekästä syöttää, ettei kylläänny ja tyhjiä en tosiaan ota mukaan ennenkuin tikkaaminen on täysin itsestään selvyys.



Ens vkonloppuna onkin Niitin ihanien kasvattajien organisoima tottisleiri, jossa on kouluttamassa Niitin isän omistaja Sanna, ja kasvattaja Esakin ehtii ilmeisesti vähän pentuja leikittämään. Koitetaan sieltä saada sitten vinkkejä jäljen jatkoonkin, tai sitten pitää konsultoida jotain FH-gurua :D (eli Hannaa).

Jälkitreenit pitkästä aikaa

Oltiin pitkän tauon jälkeen jälkitreeneissä. Ja voi pojat ku oli mukavaa :)

Savulle tehtiin ensin esineruudun esineiden vaihtoharjoitus (tai vaihtamattomuus) tiellä. Kauemmas vietiin esine niin että Savu näki sen. Kun se kävi hakemassa sen tielle heitetiin sivusta toinen esine mikä piti ohittaa siis vaihtamatta. Pieni bortsu meni kyllä halpaa, ja onnellisena oli vaihtamassa. Tästä toruttiin hieman ja tehtiin uusiksi, eikä se enää hairahtunut.

Tehtiin myös metsässä vähän vastaava harjoitus tosin valmiilla esineillä. Siinä ei mennyt enää halpaan, ja muutenkin oli aika kiva ilme tehdä esineitä. Vähän se vielä menee pohdiskelevaksi ekan esineen jälkeen, mutta pääsi ihan itse tilanteesta yli. Tosi kiva!

Jälki oli n.500m ja siinä oli totisesti maastopohjan muutoksia, kun mentiin hakkuulla, suolla, kivassa metsässä ja ryteikössä. Janalla meni tosi hyvin pitkään suoraan, mutta ei ihan jäljelle asti mikä oli vähän harmi, koska ei saa 'palkkaa' hyvästä etenemisestä. Tahmailujen jälkeen päästiin janalta matkaan, ja hienosti se kyllä tekee hommia ja kaikki 6 keppiä nousi varmasti ja iloisesti :) Ihana Savu!

Niitti oli mukana tuhlaamassa energiaa. Se tottisteli vähän tiellä. Perusjuttuja vaan, ja sitten lopuksi vielä kuolleelle lelulle menoja joissa ei kyllä ollut mitään ongelmaa.

Savu on kisannut agia

Savu on juoksennellut taas treenaamatta 5 rataa aksaa kaksissa kisoissa.
JANKn omat kisat pitkän aksaloman jälkeen meni huonoiten meidän kakkosuralta. Ekalla radalla satoi aivan kaatamalla vettä, koko kenttä aivan pelkkää lätäkköä. Heti eka rima alas, ja sitten huolimattomasta ohjauksesta valitse puomiputki erottelussa putken. Tokalla radalla tuli joku ihme rytmirikko kepeillä, ja teki virheen väliin. Korjattiin ja seuraavana olleen keinun juoksi suoraan läpi, joka uusittiin ja tultiin pois radalta.

Viime viikonloppuna käytiin JAUlla. Kolme aksarataa oli tarjolla tehdä nollat, ja kaikki edellytykset kyllä olikin. Kaikille kolmelle radalle saatiin kyllä sitten yksi virhe mahtumaan, eli nollan metsästys jatkukoon.

Ekalla radalla ei ohjaajan pää kestänyt. Oltiin vikojen joukossa ja aika kovassa seurassa. Nollia oli ennen meidän starttia jo 6 ja aattelin että lujaa tarttee mennä. Muutin sitten ohjausta kesken radan tyhmänä, ja siihen kosahti. Yhdellä kiellollakin aika olis sitten riittänyt kiilaamaan SERT-pallille, että jos olis vaan malttanut.


Tokalla radalla päätin taas muuttaa ohjausta rataantutustumisen jälkeen, kun ei vielä ekalla kerralla oppinut :D Takaaleikkauksessa olin vaan liian jäljessä joka kosahti kieppinä ja huonona ohjauksena putkee, jonne siis mentiin väärin päin.



Kolmannen radan hyllyn pistän vähän koiran piikkiin kerrankin, ehkä joo olis voinut napakammin ohjata, mutta ei sillä käynyt kyllä mielessäkään tulla ohjaukseen. Tuhma! Muutenkin Sasu alkaa löytää kivan kisavireen, kesällä tehtiin vähän vireennostatteluja, kun toivon edelleen puomille lisää vauhtia. Ja on sitä virettä haettu siis muutenkin paljon leikkimällä ja nostamalla tottikseenkin jne. näkyy tuo sitten kivasti tässä aksassakin. Savu on aina ollut tosi kiltti aksakoira, mennyt sinne mihin ohjaa, mutta nyt kyllä saa vähän topakammin pyydellä että menee ohjeet läpi.



Hippa on myös aksanut Anun kanssa aktiivisesti, ja on saavuttanutkin kaksi nollaa jo kakkosista, eli samassa veneessä ollaan, yhtä vaille kolmoset :D

Niitti voi taas hyvin. Se satutti jalkansa kesälomalla pahannäköisesti, mutta selvittiin isolla säikähdyksellä, viikon särkylääkkeellä ja 2 viikon levolla. Nyt se on päässyt vähän treenailemaan, ja on kyllä siinä puuhassa aika kiva. Muutenhan se on vallan hirveä ja rasittava, mutta täytyy koittaa keskittyä positiivisiin asioihin. Ei vaan, ihanan keskittyvä ja motivoitunut pentu se on, eikä paljoa ole mitään huonoa sanottavaa. Niitti on tehnyt vähän FH-jälkeä, viestiä ja tottista toki. Niihin se tuleekin keskittymään varmasti usemman vuoden pelkästään.

Niitin oma postaus!

Meillä on perheessä ollut nyt mali 5vkoa, ja se on kyllä hauska. Mali on Jannen, tai ainakin kaikille uskotellaan niin. Niitti, NiiNii tai NIIIII prkl on kyllä osoittautunut just semmoseksi kun haluttiin. Iloinen, onnellinen, avoin ja tasapainoinen tyyppi.

Sen pentuaika olkoon huoleton ja iloinen, treenataan jos tuntuu sille ja uskon että tuollaisen koiran kanssa ei niin haittaa vaikkei niin kauhean tosissaan näin alkuun otakaan. Sillä ei tunnu olevan mitään perusongelmia. Se on ahne, leikkii hyvin ja mielellään, on alusta-, ja äänivarma. Ei kovin vahtiviettinen, eikä häiriöherkkä. Sillä on myös mukavasti laumaviettiä ja sitä voi hyvin pitää irti missä vaan turvallisessa paikassa. Se tulee aika hyvin luokse kutsusta ja nauttii sosiaalisesta palkasta kovin.

Mitä se on opetellut 5vkon aikana.

- osaa odottaa ruokakupilla lupaa
- syödä ruokaa jäljeltä aktiivisesti mutta kivalla asenteella ja pitkäjänteisesti
- mennä käsimerkillä maahan, nousta istuman maasta ja istua odottessa
- leikkiä monella lelulla (myös samaan aikaan kaksi lelua suussa ja yksi jaloissa), vaihtaa lelua lennosta
- tuoda lelun käteen
- vauhtinoudon (tosin vauhti kaipaa vielä ajatusta)
- seurata kättä jossa nami
- laittaa etutassut ylösalaisin olevan piirakkavuuan päälle
- juosta putkesta
- matkustaa autossa


- hypätä sohvalle
- varastaa ihan kaikki mikä vaan irtoaa
- kiivetä ihan mihin vaan
- kiivetä syöttötuoliin, ja kurottaa pöydälle
- varastaa lapsien kädestä ruuat
- kakata ja pissata ihan mihin vaan
- herätä joku yö klo 4 ja vaatia raivokkaasti ulos pääsyä (vaikka ei olisi enää pissahätäkään kun on jo pissannut)


Puuhailtu on kaikenlaista. Niitti on käynyt mm. uimassa pari kertaa, Biltemassa ja Honkkarissa. Kävelyllä kylällä, Kerrostalossa, hississa ja portaissa. Treenikentällä ja hallilla useasti, PK-kentillä. Se on kuullut ampumista ja koirien haukkumista. Leikkinyt kymmenien lasten kanssa, ja parin vieraan koiran kanssa. Nähnyt rattaita, pyöriä, ostoskärryjä, trukkeja jne.

Mitään se ei jännitä, mutta ei kyllä ole ihan aivotonkaan. Se paljoa hauku eikä piippaa. Tosi järkevä ja kiva pentu siis.

Tällä hetkellä listalla on:
- miten ollaan ulkona toisten koirien kanssa ilman että roikutaan koko ajan jossain kiinni
- miten voisi nukkua edes vähän pidempään öisin
- luoksetulot, kun joku muu asia on vaan tosi kivaa
- sänkyyn hyppääminen

Huomenna mennään kasvattajan järkkäämälle leirille. Siellä Niitti saa ekan rokotuksenkin ja tapaa sisaruksiaan ekaa kertaa kotoa muuton jälkeen.

Niittis painaa 7kg ja on 37cm korkea :) Vielä sitä kantaa yhdellä kädellä kainalossa.

Korjaussarjaa!

Pari kolme viikkoa on nyt vaan hengitelty, hupailtu ja pohdittu. Opeteltu luopumaan kisakalenterin tuijottamisesta, tavotteiden tekemisestä ja stressaamisesta. Vaikka pidän itseäni semmosena ihan tavis harrastajana, huomaa sitä hyvin miten tärkeää koiraharrastaminen itselle sitten kuitenkin on.

Ulkopuolinenhan ei varmasti huomaa mitään Savusta. Se on iloinen ja onnellinen ja tekee kyllä mieluusti, mutta itse tuntee koiransa kyllä hyvin ja huomaa ettei kaikki ole kohdallaan.

Mikä se sitten loppupeleissä on, mikä aiheuttaa nyt sille painetta kovin, en osaa sanoa. Vai onko vaa yhteissattuma se pääsyy. Hirveä malin pentu joka kiusaa, ilkeä ohjaaja joka stressaaa, vai juoksu.

Käytiin eilen Suski Korrin tottelevaisuuskoulutuksessa, ja saatiinkin paljon hyviä muistutuksia ja korjaussarjaa. Kyllähän taas moni juttu oli semmosia mitä 'tietää' mutta vaan unohtaa tai ei tajua tekevänsä.

Tässä pää pointit:
- kiltti koira nauttii rajoista myös. Ei tarvitse miettiä mitä ohjaaja haluaa, eikä varsinkaan ahdistua jos sattuu tekemään väärin. Eli remmissä kentälle, selvät ohjeet jos pitää osata olla paikallaan tms. jos ei tarvitse, niin sitten ei myöskään komennella.
- hissuttelusta ei ole apua/se paineistaa lisää. Selvät käskyt, selvät kehut.
- hihna pakote on pienempi paha ohjaajaherkälle, kuin suullinen huomautus. Mutta remmissä ei tosiaan nypitä, riittää että ketju kilahtaa kaulassa. Ja MUISTA iso kehu ääneen, kun korjaa.
- leikissä, vaikka leikkiikin hyvin muista olla silti heikko ja anna voittaa kun repii hyvin. Ohjaaja voi leikkiä passiivisemmin, koira tekee työn.
- kontaktin tippumisesta pitää huomauttaa, ei auta yhtään ettei huomauta. Mutta toki treenehin paljon onnistumista.
- henkilöryhmä kävely ensin ilman ihmisiä kuntoon, oikealle käännökset hyviksi!
- vihjesanat, virittely, kisamaisen treenaaminen
- häiriöitä myös PK kentällä (ei vain tokossa)
- lelupalkan jälkeen selvä käsky mitä pitää tehdä (esim maahan, istu) ja sitten siitä hommiin uusiksi. Ei epämääräistä harhailua, vaan siihenkin käsky.
- sosiaalinen palkka myös helppoihin treeneihin/nopeisiis toistoihin, ja sitten lelua. Ohjaajan annettava itsestään iloa ja hyväksyntää. Ei vain lelua.

Savu oli oikein hyvä treeneissä. Vähän korvat heilui, ja huomasi että reagoi ärsykkeisiin, mutta pysyi kivassa vireessä eikä yhtään jäänyt masentelemään. Lähinnä vain pisti merkille juttuja.
Itselle teki hyvää kun treenin aikana lähimaastossa mm. ammuttiin ja näki ettei se reagoi paukkeeseenkaan, kunhan  on hyvällä mielellä.


Koekalenteri tyhjättiin kokonaan. Ehkä sitten syksyllä... jos näyttää sille. Pistettään tavoitteeksi tottiksestä 90p (-7p siitä että kiertänee hypyn jatkossakin takaisin, koska en halua että satuttaa) :)

Pahimmat ahdistukset on nyt ahdisteltu. Kiva huomata että itse pääsee yli asiosta, eikä maailma kaatunut. Savu on ihana, ja vaikka se ei olekaan Vega, on se silti tosi ihana. Ne on erilaisia siinä, että mummolta puuttuu aivot :D Se ei kyllä ajatellut kauheasti ikinä PK-tottiksessa mitään. Puolensa siinäkin, mutta oli se vähän raskasta aina vaan koittaa hillitä toista.

Kävin kuuntelemassa syksyllä valmennusrenkaan leirillä norjalaista tokokouluttajaa. Se kertoi siellä miten tärkeää on ettei koiraa viedä toistuvasti tilanteisiin joista se ei selviä, tai selviää juuri ja juuri. Vähän myhäilin itsekseni ettei onneksi ole tuollaisia virheitä tullut tehtyä enää Toivon jäljeen. Ja nyt huomaan että näin juuri olen Savun kanssa tehnyt PKssa. Kauhealla kiireeellä ja treenaamatta vaan kokeeseen. Ja ihmetellyt kun tottispisteet jää vähän alas kokoajan, muuta aatellut että no et on vaan kokemattomuutta. Nyt kun kaiken summaa yhteen, niin aika kurja olen Savulle ollut, ja kovasti se on yrittänyt. Esim tokossahan muo ei kauheasti jännitä, mutta PK-tottikset 3/4 jännittänyt ihan hulluna. Sen kerran kun ei jännittänyt, Savu teki oikein kivan tottiksen mutta itse kämmäilin -25p eikä saatu tulosta.

Wake up!

Heräsin Q-leirillä todellisuuteen. Savu ei näytä kovin tyytyväiseltä :(
Ei se ollut eka treeni, jossa huomasin, ettei se ole oma itsensä. Mutta aiemmin olen aina onnistunut keksimään syyn asialle. Nyt tajusin etten muista milloin se viimeksi olisi ollut onnellisen näköinen treeneissä. (joo, aksaa ei lasketa).

Esineruudussa ja hakumetsällä se on ollut ponneton ja haahuileva. (ei meillä montaa treeniä ole kyllä ollutkaan). Tokossa huolestuneen oloinen ja osaamaton. PK-tottis on ollut ihan katastrofi. Se ei seuraa, jättättää ja on veltto. Jäävien asennot ihan hukassa ja noutojen luovutuksen huonoja.

Kaiken kaikkiaan treenit on mennyt tosi huonosti, ja olen ollut tosi pettynyt ja stressaantunut. Eipä kyllä kauheasti oo kiinnostanut treenatakaan.

Nyt jotenkin tajusin, etten edes muista milloin viimeksi olisi ollut kivaa lähteä treeneihin. Kauhea stressi tulosten tekemisestä arvokisoihin. Samalla katsoo sitä omaa koiraa, joka on onneton, epävarma ja stressaantunut. Ja tajuaa, ettei siitä vaan ole, tai ei, meistä ei ole tänä vuonna sille tasolle.

Savu on pennusta asti rakennettu ilolla, onnella ja halulla tehdä töitä yhdessä. Vaikka sillä on iso motivaatio ja halu tehdä ja olla mieliksi, ei se millään pysty suorittamaan kuukausitolkulla töitä ohjaajalle, joka on poissaoleva, kireä ja tyytymätön. Tähän kun lyödään vielä lisäksi nykyaikainen trendi teettää vähän vaikeita treenejä (juu ymmärrän jos koira oikeasti osaa, eikä keskity tekemiseen) johon huomaan itsekin lähteväni mukaan, joskin onneksi aika vähän. Ei me ainakaan olla siinä pisteessä, että voisin sanoa Savun varmasti osaavan montaakaan asiaa. Eipä ihme että ollaan menty metsään.
Savu, niinkuin moni bortsu on pehmeä. Se ei ole erityisen ohjaajapehmeä ollut ikinä, mutta on kyllä nöyrä ja sillä tavalla oikein rakennettu ettei sen ole tarvinnut treenatessa olla huolissaan siitä, että olisin sille epäreilu tai tiukka. Jos joku asia ei ole onnistunut, niin siitä on seurannut vain palkan menetys ja uusi yritys. Vasta sen ollessa yli 3v kerroin sille ensimmäistä kertaa, että oikeasti se on myös vastuussa asioista. Silloinkin huomasin, että se oikeastaan teki juuri niinkuin sille oli opetettu/sen oli annettu tehdä vuosi tolkulla.

Omalla tyytymättömyydelläni, kiireellä ja epärealistisillä tavoitteiden asettamisella, ajoin meidät burn outtiin. Savu ei ole itsevarma ja rento, minä en pidä siitä miltä se näyttää, ja kiristän vaan vaatimuksia. Koska onhan se jo 4v ja kyllä se osaa. Osasi se viime vuonnakin muka, ja kyllähän se nyt seurata osaa. Huh, mikä oravanpyörä.

Miten tilanne korjataan? Käyn edelleenkin katsomassa päivittäin koekalenteria ja lasken päiviä kokeisiin, SM-kisojen vikoihin ilmoihin, tietäen, että ei, me ei päästä edes kisoihin asti ainakaan tokossa, PK saatettaan saada kisakuntoon, mutta kummankaan meistä pää ei kestä kesäkuussa kolmea pitkää koettta. Kauheeaa, Savu on jo neljä eikä se starttaa SM-kisoissa... (siis oikeasti, Vega oli 6 ekoissa ja vikoissa SM-kisoissa ja se oli jo Savun ikäisenä eläkkeellä tokosta ja agista). Mikä ihme kiire mulla on?

Pari viikoa ollaan nyt leikitty, hupsuteltu ja tehty seuraamista isoilla palkalla. Kontaktia paikalla, heiluteltu käsiä ja oltu onnellisempia. Kyllä se edelleen välillä menee epävarmaksi.Ja edelleen se ei musta tunnu kivalle. Mutta ei se auta että mä sille asiasta huomautan. keskeytetään ja tehdään helpompaa :)

Mun ajatusmaailmaan ei ole oikein mahtunut koskaan semmoinen, että koira opetettaisiin asioihin väärässä vireessä, ja todettaisiin että kyllä se varmaan parantaa virettä kun tulee varmuutta. Varmasti on semmoisiakin koiria, Mulla ei ole ollut. Asiat on aina opittu parhaiten, kun ne pilkotaan alusta asti niin pieniin osiin, että koira varmasti tietää ja on motivoitunut tekemään sitä yhtä pientä osaa. Kun osat toimii, voi ne yhdistää ja nauttia lopputuloksesta. Toimii tämä myös toisinpäin. Eli ei niitä  hommia voi tehdä ylivireisenäkään, ja toivoa että oppii se hillitsemään itseään ajan kanssa. Mitä enemmän asiaa tekee väärässä vireessä, sen helpommin koira palaa siihen vireeseen siinä liikkeessä, varsinkin paineessa, koetilanteessa ja olleessaan epävarma.

Kävin eilen metsässä. Otin kaikki neljä koiraa mukaan. Tein Savulle kammottavan vaikean jäljen (jälki siltä sujuu hienosti, tietty kun en mä siihen puutu. Janoista ei puhuta :P ). 700m kaksi tienylitystä, tien pientareella kävelyä, hiekkakuopan poikki kulkemisen jne. Halusin että tehdään jotain missä se on hyvä, ja missä se saa itse tehdä ratkaisut ja selvitä. Tein myös toisen pelkän janan. Laitoin Savun puuuhun kiinni ja lähdin jäljelle. Janan päähän näytin sille ison ruokakupin ja jäljelle aika nopsaan (30m) kepin. Ja menin lähettämään sen samantien. Pohdin jäljelle lähettämisrituaalin uusiksi. (siis eikä voi käyttää vaan huonoa eteenmeno/tokon tyhjään lähettämiskäskyä sekaisin janalla, haussa ja esineruudussa??) ja kannustin Savun lähtöön. Ja lähtihän se :) Harmillisesti usko loppui 3-4m ennen kuppia. Mutta kehuin vaan ja otettiin uusiksi. Nyt lähdin hieman aiemmin itse liikkeelle (7m liinaa) ja tsemppasin sitä menemään. Ja nyt meni hyvin ja itsevarmasti lähti jäljellekin syötyään ruuan. Keppikin nousi toki. Tämän jälkeen otin kaikki koira tallomaan ruutua. Pikku Niittikin tomerana meni pitkin metsää. Ja hauska miten se reagoi esineihinkin jo hyvin ja tarjosi niitä leikittäviksi. (tiputtelin siis 3 esinettä ruutuun jo alkuvaiheessa kun halusin nähdä reagoiko Savu niihin vapaan ollessaan). Ja Savu oli tosi hyvä. Piilotinkin esineitä koloihin jne. mutta varmasti nappasi hajun ja paikallisti esineet.

Tallomisen jälkeen Hippa sai käydä ekana hakemassa, ja se toikin kaksi esinettä helposti. Hippa tykkäää hurjasti esineruudusta ja on  siinä hyvä. Ainoastaan palautukset on kehnoja kun se haukkuu esineet suussa ja tapporavistaa niitä.
Otin Savun seuraavaksi ja laitoin sen valmiina olevaan ruutuun, ja ajattelin että kyllä se tämän hanskaa, koska on jo kerran nostanut kaikki esineet ja käynytkin ruudussa. Olin kotoa lähtiessä ajatelllut etttä teen sille ruudun niin että viedään yhdessä esineet, mutta muutin suunnitelmaa.
Savu lähtikin ruutuun hyvin, mutta irtosi n.30m ja sitten vaihto tallaukseen suuntaisesti juoksemaan ja hortoili epävarmana. Tämä sama ongelma meillä on haussa, eli menee epävarmaksi ja vaihtaa siihen mikä on helppoa. Kutsuin pois ja käytiin sitten yhdessä katsomassa 2 takarajan esinettä. Sen jälkeen tekikin sitten hienosti töitä ja sai megapalkan. Jotenkin se on mennyt tässäkin kovin epävarmaksi. Onko syy sitten se että on treenattu hakua nyt, eikä oikein teidä mitä siltä halutaan? Tehdään siis helppoja ja iloisia treenejä megapalkalla. Parhaimmillaan se on tosi hyvä ruudussa.

Mummokoira pääsi kanssa ruutuun ja oli niin onnellinen. Otin Niitin mukaan keräämään ruudun pois, ja olin jo valmiiksi heitellyt sinne esineitä. Kävikin tomerasti tökkimässä niitä, mutta kehuessani juoksi aina suoraan mun luokse hakemaan ruokapalkkaa, eikä enää jaksanut leikkiä. Pitääpä muistaa, että sopivasti syönyt pentu jaksaaa paremmin leikkä, kuin nälkäinen, jos ruokaa on tarjolla.

Ajettiin Savun kanssa myös jälki vielä. Oliha se vaikea. Tien ylityksissä ei tajunnut tarkentaa jäljelle (olin ajanut autolla kahdesti jäljen ylikin), mutta nosti molemmilla kerroilla itsevarmasti jäljen pientareelta ylitettyään tien. Pientareella kävellyn pätkän ajoi hienosti, mutta hiekkakuopalla pyrki ennemmin pois kuopalta (pieni kuoppa ja reunat lähellä) etsimään jälkeä sieltä reunalta. Töyskenteli kuitenkin tosi kivasti ja pienellä avulla jäljestikin kuopan halki ja ylös reunaa. 6 keppiä nousi hyvin, 7 meinasi jättää kun oli varmasti jo tosi väsynyt ja keppi oli risukossa jonne ei olisi halunnut mennä. Nostettiin se sitten yhdessä. Ja 8 keppi lopusta tuli taas iloisella ilmeellä ylös :) Super Savu <3

Olis ihan tosi helppoa syyttää Savua tällä hetkellä huonoksi. Kuitenkin mulla on aika hyvä ajatus siitä millainen se parhaimmillaan on, enkä pysty uskomaan siitä ettei se haluaisi tehdä töitä, ja todistetusti se on todella hyvä, ongelmaton ja lahjakas koira. On siis vaan katsottava peiliin ja menneeseen ja mietittävä missä ollaan menty metsään...

2vkoa sitten vastasin itselleni kysymykseen, että mitä haluisin treenata, että en mitään. Päätinkin etten enää treenaa, jos ei siltä tunnu juuri sillä hetkellä.

Aamulla junassa katsoin vanhoja toko MM-videota ja etenkin Saksan Freezerin. Liikkeellisesti ei siinä mun silmään ollut mitään kummallista. Mutta se iloisuus, nopeus ja itsevarmuus, on vaan häikäisevää :)