Wake up!

Heräsin Q-leirillä todellisuuteen. Savu ei näytä kovin tyytyväiseltä :(
Ei se ollut eka treeni, jossa huomasin, ettei se ole oma itsensä. Mutta aiemmin olen aina onnistunut keksimään syyn asialle. Nyt tajusin etten muista milloin se viimeksi olisi ollut onnellisen näköinen treeneissä. (joo, aksaa ei lasketa).

Esineruudussa ja hakumetsällä se on ollut ponneton ja haahuileva. (ei meillä montaa treeniä ole kyllä ollutkaan). Tokossa huolestuneen oloinen ja osaamaton. PK-tottis on ollut ihan katastrofi. Se ei seuraa, jättättää ja on veltto. Jäävien asennot ihan hukassa ja noutojen luovutuksen huonoja.

Kaiken kaikkiaan treenit on mennyt tosi huonosti, ja olen ollut tosi pettynyt ja stressaantunut. Eipä kyllä kauheasti oo kiinnostanut treenatakaan.

Nyt jotenkin tajusin, etten edes muista milloin viimeksi olisi ollut kivaa lähteä treeneihin. Kauhea stressi tulosten tekemisestä arvokisoihin. Samalla katsoo sitä omaa koiraa, joka on onneton, epävarma ja stressaantunut. Ja tajuaa, ettei siitä vaan ole, tai ei, meistä ei ole tänä vuonna sille tasolle.

Savu on pennusta asti rakennettu ilolla, onnella ja halulla tehdä töitä yhdessä. Vaikka sillä on iso motivaatio ja halu tehdä ja olla mieliksi, ei se millään pysty suorittamaan kuukausitolkulla töitä ohjaajalle, joka on poissaoleva, kireä ja tyytymätön. Tähän kun lyödään vielä lisäksi nykyaikainen trendi teettää vähän vaikeita treenejä (juu ymmärrän jos koira oikeasti osaa, eikä keskity tekemiseen) johon huomaan itsekin lähteväni mukaan, joskin onneksi aika vähän. Ei me ainakaan olla siinä pisteessä, että voisin sanoa Savun varmasti osaavan montaakaan asiaa. Eipä ihme että ollaan menty metsään.
Savu, niinkuin moni bortsu on pehmeä. Se ei ole erityisen ohjaajapehmeä ollut ikinä, mutta on kyllä nöyrä ja sillä tavalla oikein rakennettu ettei sen ole tarvinnut treenatessa olla huolissaan siitä, että olisin sille epäreilu tai tiukka. Jos joku asia ei ole onnistunut, niin siitä on seurannut vain palkan menetys ja uusi yritys. Vasta sen ollessa yli 3v kerroin sille ensimmäistä kertaa, että oikeasti se on myös vastuussa asioista. Silloinkin huomasin, että se oikeastaan teki juuri niinkuin sille oli opetettu/sen oli annettu tehdä vuosi tolkulla.

Omalla tyytymättömyydelläni, kiireellä ja epärealistisillä tavoitteiden asettamisella, ajoin meidät burn outtiin. Savu ei ole itsevarma ja rento, minä en pidä siitä miltä se näyttää, ja kiristän vaan vaatimuksia. Koska onhan se jo 4v ja kyllä se osaa. Osasi se viime vuonnakin muka, ja kyllähän se nyt seurata osaa. Huh, mikä oravanpyörä.

Miten tilanne korjataan? Käyn edelleenkin katsomassa päivittäin koekalenteria ja lasken päiviä kokeisiin, SM-kisojen vikoihin ilmoihin, tietäen, että ei, me ei päästä edes kisoihin asti ainakaan tokossa, PK saatettaan saada kisakuntoon, mutta kummankaan meistä pää ei kestä kesäkuussa kolmea pitkää koettta. Kauheeaa, Savu on jo neljä eikä se starttaa SM-kisoissa... (siis oikeasti, Vega oli 6 ekoissa ja vikoissa SM-kisoissa ja se oli jo Savun ikäisenä eläkkeellä tokosta ja agista). Mikä ihme kiire mulla on?

Pari viikoa ollaan nyt leikitty, hupsuteltu ja tehty seuraamista isoilla palkalla. Kontaktia paikalla, heiluteltu käsiä ja oltu onnellisempia. Kyllä se edelleen välillä menee epävarmaksi.Ja edelleen se ei musta tunnu kivalle. Mutta ei se auta että mä sille asiasta huomautan. keskeytetään ja tehdään helpompaa :)

Mun ajatusmaailmaan ei ole oikein mahtunut koskaan semmoinen, että koira opetettaisiin asioihin väärässä vireessä, ja todettaisiin että kyllä se varmaan parantaa virettä kun tulee varmuutta. Varmasti on semmoisiakin koiria, Mulla ei ole ollut. Asiat on aina opittu parhaiten, kun ne pilkotaan alusta asti niin pieniin osiin, että koira varmasti tietää ja on motivoitunut tekemään sitä yhtä pientä osaa. Kun osat toimii, voi ne yhdistää ja nauttia lopputuloksesta. Toimii tämä myös toisinpäin. Eli ei niitä  hommia voi tehdä ylivireisenäkään, ja toivoa että oppii se hillitsemään itseään ajan kanssa. Mitä enemmän asiaa tekee väärässä vireessä, sen helpommin koira palaa siihen vireeseen siinä liikkeessä, varsinkin paineessa, koetilanteessa ja olleessaan epävarma.

Kävin eilen metsässä. Otin kaikki neljä koiraa mukaan. Tein Savulle kammottavan vaikean jäljen (jälki siltä sujuu hienosti, tietty kun en mä siihen puutu. Janoista ei puhuta :P ). 700m kaksi tienylitystä, tien pientareella kävelyä, hiekkakuopan poikki kulkemisen jne. Halusin että tehdään jotain missä se on hyvä, ja missä se saa itse tehdä ratkaisut ja selvitä. Tein myös toisen pelkän janan. Laitoin Savun puuuhun kiinni ja lähdin jäljelle. Janan päähän näytin sille ison ruokakupin ja jäljelle aika nopsaan (30m) kepin. Ja menin lähettämään sen samantien. Pohdin jäljelle lähettämisrituaalin uusiksi. (siis eikä voi käyttää vaan huonoa eteenmeno/tokon tyhjään lähettämiskäskyä sekaisin janalla, haussa ja esineruudussa??) ja kannustin Savun lähtöön. Ja lähtihän se :) Harmillisesti usko loppui 3-4m ennen kuppia. Mutta kehuin vaan ja otettiin uusiksi. Nyt lähdin hieman aiemmin itse liikkeelle (7m liinaa) ja tsemppasin sitä menemään. Ja nyt meni hyvin ja itsevarmasti lähti jäljellekin syötyään ruuan. Keppikin nousi toki. Tämän jälkeen otin kaikki koira tallomaan ruutua. Pikku Niittikin tomerana meni pitkin metsää. Ja hauska miten se reagoi esineihinkin jo hyvin ja tarjosi niitä leikittäviksi. (tiputtelin siis 3 esinettä ruutuun jo alkuvaiheessa kun halusin nähdä reagoiko Savu niihin vapaan ollessaan). Ja Savu oli tosi hyvä. Piilotinkin esineitä koloihin jne. mutta varmasti nappasi hajun ja paikallisti esineet.

Tallomisen jälkeen Hippa sai käydä ekana hakemassa, ja se toikin kaksi esinettä helposti. Hippa tykkäää hurjasti esineruudusta ja on  siinä hyvä. Ainoastaan palautukset on kehnoja kun se haukkuu esineet suussa ja tapporavistaa niitä.
Otin Savun seuraavaksi ja laitoin sen valmiina olevaan ruutuun, ja ajattelin että kyllä se tämän hanskaa, koska on jo kerran nostanut kaikki esineet ja käynytkin ruudussa. Olin kotoa lähtiessä ajatelllut etttä teen sille ruudun niin että viedään yhdessä esineet, mutta muutin suunnitelmaa.
Savu lähtikin ruutuun hyvin, mutta irtosi n.30m ja sitten vaihto tallaukseen suuntaisesti juoksemaan ja hortoili epävarmana. Tämä sama ongelma meillä on haussa, eli menee epävarmaksi ja vaihtaa siihen mikä on helppoa. Kutsuin pois ja käytiin sitten yhdessä katsomassa 2 takarajan esinettä. Sen jälkeen tekikin sitten hienosti töitä ja sai megapalkan. Jotenkin se on mennyt tässäkin kovin epävarmaksi. Onko syy sitten se että on treenattu hakua nyt, eikä oikein teidä mitä siltä halutaan? Tehdään siis helppoja ja iloisia treenejä megapalkalla. Parhaimmillaan se on tosi hyvä ruudussa.

Mummokoira pääsi kanssa ruutuun ja oli niin onnellinen. Otin Niitin mukaan keräämään ruudun pois, ja olin jo valmiiksi heitellyt sinne esineitä. Kävikin tomerasti tökkimässä niitä, mutta kehuessani juoksi aina suoraan mun luokse hakemaan ruokapalkkaa, eikä enää jaksanut leikkiä. Pitääpä muistaa, että sopivasti syönyt pentu jaksaaa paremmin leikkä, kuin nälkäinen, jos ruokaa on tarjolla.

Ajettiin Savun kanssa myös jälki vielä. Oliha se vaikea. Tien ylityksissä ei tajunnut tarkentaa jäljelle (olin ajanut autolla kahdesti jäljen ylikin), mutta nosti molemmilla kerroilla itsevarmasti jäljen pientareelta ylitettyään tien. Pientareella kävellyn pätkän ajoi hienosti, mutta hiekkakuopalla pyrki ennemmin pois kuopalta (pieni kuoppa ja reunat lähellä) etsimään jälkeä sieltä reunalta. Töyskenteli kuitenkin tosi kivasti ja pienellä avulla jäljestikin kuopan halki ja ylös reunaa. 6 keppiä nousi hyvin, 7 meinasi jättää kun oli varmasti jo tosi väsynyt ja keppi oli risukossa jonne ei olisi halunnut mennä. Nostettiin se sitten yhdessä. Ja 8 keppi lopusta tuli taas iloisella ilmeellä ylös :) Super Savu <3

Olis ihan tosi helppoa syyttää Savua tällä hetkellä huonoksi. Kuitenkin mulla on aika hyvä ajatus siitä millainen se parhaimmillaan on, enkä pysty uskomaan siitä ettei se haluaisi tehdä töitä, ja todistetusti se on todella hyvä, ongelmaton ja lahjakas koira. On siis vaan katsottava peiliin ja menneeseen ja mietittävä missä ollaan menty metsään...

2vkoa sitten vastasin itselleni kysymykseen, että mitä haluisin treenata, että en mitään. Päätinkin etten enää treenaa, jos ei siltä tunnu juuri sillä hetkellä.

Aamulla junassa katsoin vanhoja toko MM-videota ja etenkin Saksan Freezerin. Liikkeellisesti ei siinä mun silmään ollut mitään kummallista. Mutta se iloisuus, nopeus ja itsevarmuus, on vaan häikäisevää :)