2016 oli kaikin puolin aika raskas vuosi. Töihin paluu 2 vuoden tauon jälkeen, ja vielä 11h työpäivät matkoineen vei kyllä aikalailla energiat. Merkittävin tapahtuma oli toki Niitin liittyminen laumaan vappuna, ja onhan se pentuelämä rankkaa.
Kesä meni kuitenkin kivasti, vaikka ei mitään saatukaan aikaan. Leireiltiin koiramaisesti ja ilman, vaunulla reissaaminen oli koko perheen mieleen, ja ensi kesänä ehdottomasti uudelleen.
Syksyn tullen työt vaan raskautui, kun tein täyttä viikkoa. Syksyllä vielä ajattelin että yritetään harrastaa, mutta pentuprojekti vei kyllä kaiken ylimääräisen ajan.
Tavotteiden puolesta vuosi oli kuitenkin aika onnistunut. Savu nousi kolmosiin agissa, ja jäljeltäkin saatiin hieno koulari. Keväällä en uskonut jäljen koulariin lainkaan, siihen nähden hienoa. Vaikka isoimmat tavoitteet (osallisuminen jäljen SM-kisaan) jäi ihan mahdottoman kauas, osasin silti iloita näistä onnistumisista.
Nipestä on kasvanut kiva harrastuseläin, ja lähes järkevä kotikoira. Viimeisessä riittää vielä tekemistä, lähinnä kotona yksinolon kanssa. Se on kaikenkaikkiaan ollut hyvin opettava tapaus, ja varmasti sen kanssa saadaan vielä miettiä moneen kertaan eri asioita. Hauska ja kiltti se on, ja kauhean nätti.
Nippe teki kesän jälkeä, vähän toki jotain pentutottiksia ja leikki kasvattaja-Esan kanssa rättileikkejä. Syksyllä juostiin jotain viestin esitreenejä, ja jatkettiin tottiksen rakentamista enemmän ajatuksen tasolla :P Nyt Nippe pohtii ensi kesän kuvioita, muutama leiri on räppästy kalenteriin ja kaiketi tarkoitus olisi aktivoitua sen kanssa tosissaan. Ihan näppärät pohjat sillä on, hyvä rakentaa päälle. Uutena juttuna Niitti saattaa vähän agia harrastella, riippuen varmaan pitkälti Savun suunnitelmista. Nippe voisi käydä tokokokeissa loppuvuodesta, ALO ja AVO ehkäpä...? BH taidetaan laittaa vasta 2018 kalenteriin. Paljon vaan treeniä ja iloista mieltä.
Savu meinaa jäljestää, muusta ei sitten tiedetä. Tokoilu tavallaan himottaisi, mutta ei sitten ehkä kuitenkaan... Jäljelle laitetaan tavoitteeksi yksi 1-tulos, ehjä kokonainen kausi ja tottis sille tasolle minne se kuuluu. Hyppytekniikkaan panostetaan talvi-kevät. Ollaan käyty/käydään Alatalon Vapulla säännöllisesti tsekkaamassa taso. Jospa sen hypyn saisi edes yhteen suuntaan toimimaan. Siihen ei kuitenkaan takerruta, vaan koitetaan rakentaa tottis niin ettei tulokset jää hypystä kiinni.
Aksailuun Savu tulee varmaan palaamaan myös tauon jälkeen. Katsotaan miltä alkaa kolmoset maistumaan. Jos fiilistä löytyy niin sitten panostetaan tähän, jos ei niin mietitään muuta. Savu voisi myös Rallyillä, ehkä...
Hips jatkaa Anun kanssa aksaa. Se palaa tänään kotiin oltua 2 kuukautta Anulla. Kelpien tärkein tehtävä on pitää malilapsi ojennuksessa, saas nähdä onko siitä siihen.
Vega-mummolle toivotaan yhtä tervettä iloista vuotta lisää, kaikki muu on plussaa <3 Se on iloinen, reipas ja hyvässä kunnossa. Lekurireissua sille pitäisi tilata, särkylääke resepti pitäisi uusia, kun meni vanhaksi ennenkuin ehdittiin siitä kertaakaan hakea nappeja. Pahimpien ulkona riehumisten jälkeen se on levun jälkeen vähän köpö. mutta muuten mummo kyllä painaa siinä missä nuoremmatkin.
Loppuvuodelle olisi toiveissa 6. Q-pentue, ja 2017-2018 vuoden vaihteeseen numero 7. Mutta nämä ovat vielä haaveita, katsotaan miten käy.
Muuten vuosi tulee olemaan taas täysin erilainen kuin 2016, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.
torstai 12. tammikuuta 2017
torstai 8. joulukuuta 2016
Uusi aksakaveri
Janne vihdoin heltyi.. (tai sitten se pelkää että kohta meillä on 5 koiraa, kun jätän yhden pennun kotiin,) ja lupasi että saan alkaa agilitaamaan Niitin kanssa. Tähän astihan mali on ollut oikeastaan vaan Jannen treenattava, vähän mä välillä testailen että miten se toimii että osaan Jannea neuvoa eteenpäin, mutta mitään vastuuta et ole sen kouluttamisesta ottanut.
Kysyin joskus pari kuukautta sitten että jos vaikka aksaisin Niitin kanssa ni olisi mielekkäämpää mulle raahata sitä treeneissä mukana jne kun olisi jotain järkevää tekemistä. Silloin vastaus oli vielä suht tiukka EI. Mutta ehkä J alkaa tajuamaan, että mali on vähän eri kaliiperia kun bc ja tarvitsee oikeasti aikalailla enemmän tekemistä.
Jälkikäteen niin hassua, että ajattelin että siinähän yksi mali menee, kun beeceetkin on menneet. Eipä ne niin erilaisia pentuja voi olla. Kuinka väärässä sitä voikaan olla :P Noh, välillä aika erehtyy ajattelemaan positiivisesti, että ehkä se alkaa olemaan järjissään, kunnes se tekee taas jotain todella fiksua. Mutta positiivistä on, että ennen eilistä, se ei kakannut moneen viikkoon (ainakaan kolmeen) sisälle (pissoja ei lasketa), eli ehkä eilinen meni sitten vaan poikkeus vahvistaa säännön kategoriaan, kun oli siis paskonut kahdesti. Ja ei, se ei edelleenkään ole yli 4h yksin kotona ikinä. Mitään koirien petejä ei myöskään ole jäljellä, kai ne oli jo aikakin vaihtaa... Samoin kaikki mitä erehtyy laittamaan sille päälle, kokee kyllä kuoleman 5min sisällä. Ennenkuin tämänkään oppii on se syönyt talvitakkeja ja valjaita ihan kiitettävästi. Ehkä sillä ei oo kylmä, eikä kai mali mitään valjaita tarvitse.
Mutta muutenhan se on aika veikeä pakkaus <3 monessa asiassa on yllättänyt, ja harrastuskaverinakin se on lystikäs. Tehtiin hyppytekniikkaa (hyppykorkeus 15cm), hypyn tarjoamista jne, ja se teki kun vanha tekijä kumpaakin. Se keskittyy tosi kivasti, ja kun ei kohella edes kauheasti niin oppii tosi nopeasti.
Muuten on tehty ihan tosi rauhallisesti juttuja eteenpäin. Kiva huomata että edistyy kyllä koko ajan vaikka reilusti enemmän sen kanssa pitäisi puuhata. Edelleen se on tosi laumaviettinen, ystävällinen ja kiltti.
Kyllä mä silti odotan että kasvaisi vielä vähän aikuisemmaksi, ja arki helpottaisi, Aika raskasta pentuaika sen kanssa on ollut, ja ei kyllä onneksi kauheasti tee mieli ottaa pentua nyt, vaikka ihania olisi tarjolla.
Kysyin joskus pari kuukautta sitten että jos vaikka aksaisin Niitin kanssa ni olisi mielekkäämpää mulle raahata sitä treeneissä mukana jne kun olisi jotain järkevää tekemistä. Silloin vastaus oli vielä suht tiukka EI. Mutta ehkä J alkaa tajuamaan, että mali on vähän eri kaliiperia kun bc ja tarvitsee oikeasti aikalailla enemmän tekemistä.
Jälkikäteen niin hassua, että ajattelin että siinähän yksi mali menee, kun beeceetkin on menneet. Eipä ne niin erilaisia pentuja voi olla. Kuinka väärässä sitä voikaan olla :P Noh, välillä aika erehtyy ajattelemaan positiivisesti, että ehkä se alkaa olemaan järjissään, kunnes se tekee taas jotain todella fiksua. Mutta positiivistä on, että ennen eilistä, se ei kakannut moneen viikkoon (ainakaan kolmeen) sisälle (pissoja ei lasketa), eli ehkä eilinen meni sitten vaan poikkeus vahvistaa säännön kategoriaan, kun oli siis paskonut kahdesti. Ja ei, se ei edelleenkään ole yli 4h yksin kotona ikinä. Mitään koirien petejä ei myöskään ole jäljellä, kai ne oli jo aikakin vaihtaa... Samoin kaikki mitä erehtyy laittamaan sille päälle, kokee kyllä kuoleman 5min sisällä. Ennenkuin tämänkään oppii on se syönyt talvitakkeja ja valjaita ihan kiitettävästi. Ehkä sillä ei oo kylmä, eikä kai mali mitään valjaita tarvitse.
Mutta muutenhan se on aika veikeä pakkaus <3 monessa asiassa on yllättänyt, ja harrastuskaverinakin se on lystikäs. Tehtiin hyppytekniikkaa (hyppykorkeus 15cm), hypyn tarjoamista jne, ja se teki kun vanha tekijä kumpaakin. Se keskittyy tosi kivasti, ja kun ei kohella edes kauheasti niin oppii tosi nopeasti.
Muuten on tehty ihan tosi rauhallisesti juttuja eteenpäin. Kiva huomata että edistyy kyllä koko ajan vaikka reilusti enemmän sen kanssa pitäisi puuhata. Edelleen se on tosi laumaviettinen, ystävällinen ja kiltti.
Kyllä mä silti odotan että kasvaisi vielä vähän aikuisemmaksi, ja arki helpottaisi, Aika raskasta pentuaika sen kanssa on ollut, ja ei kyllä onneksi kauheasti tee mieli ottaa pentua nyt, vaikka ihania olisi tarjolla.
torstai 10. marraskuuta 2016
Hippa juoksussa, Savu seuraa perässä...?
Hippa aloitti juoksun pari päivää sitten, Savu varmasti aloittaa aika pian, sillä viimeiset juoksut niillä on ollut samaan aikaan. Vegakin oli juoksussa keväällä samaan aikaan, mutta nyt en usko että se aloittaa, sen verran pidempi juoksuväli sillä on aina ollut. Jännäksi menee aloitttaako Niitti tähän samaan settiin jo, vai aloittaako sitten omia aikojaan myöhemmin. Kropallisesti en vielä uskoisi että aloittaa, on vielä tosi rimppana ja pieni. Tosin mun mielestä ihan täydellisen kokoinen, ei tarvitsisi enää kasvaa, no vähän ehkä leveyttä.
Hippa lähti Anulle loppuvuodeksi pentuja karkuun.
Vegasta on nyt viime aikoina ollut vähän murhetta. Sillä toi toisessa etujalassa kohta mitä ilmeisesti nuolee paljon ja nyt on myös alkanut ontumaan samaa jalkaa. Annoin sille eilen illalla särkylääkettä, mutta ainakin aamulla oli jäykkä. Annan sille nyt pari päivää särkylääkettä ja jääköön kotiin pidemmiltä lenkeiltä. Katsotaan miten jalka reagoi. Jos ei mene paremmaksi niin käydään sitten lääkärissä, jos heillä olisi jotain ajatuksia. Särkylääkkeetkin loppuvat, eli ihan senkin vuoksi pitää mennä poikkeamaan. Muuten mummo on kyllä ihan iloinen ja pirteä, ja lenkilläkin painelee tukka tuubilla nuorten mukana.
Nipelle meinaa alkaa valua järkeä päähän... onhan sitä odotettukin. Sisälle se ei ole enää pissaillut jos ollaan kotona, jotain vahinkoja on sattunut kun ei olla kotona. Se on nyt kodinhoitohuoneessa Vegan kanssa jos ei olla kotona, ovi vaan pitää muistaa laittaa portin lisäksi kiinni, sillä 110cm korkea portti ei malia pitele. Kammottava tarve sillä on tuhota kyllä kaikki, viime vkolla yhtenä päivänä meni koirien keinonahkainen säkkituoli joka on kestänyt 12v muut koirat, yksi Annin lelu ja talvitakin se söi myös päältään kun oli autossa se päällä. Jo heti ajomatkalla (10min) oli sen ehtinyt mutustaa. Mutta ehkä se tästä, on kyllä vähiin jäänyt Niitin aktivointikin, Janne kyllä harva se päivä sen kanssa treenaa jotain pientä sisällä, mutta vaatisi selvästi enemmän myös ihan fyysistä rasitusta. Nyt kun vanhempien koirien harrastamiset väähän vähenee, nin ehditään paremmin lenkillekin ja ehkä myös mulla riittää energiaa malia jumpata.
Niitille tuli 8kk ikääkin mittariin. Nappasin puhelimella illalla siitä sisällä edustuskuvan. On se omaan silmään kovin kaunis mali <3 Ja vaikka sen kanssa on vähän harmaita hiukisa varmaan hankittukin, on se oikein täyspäinen ja järkevä tyyppi noin kokonaisuutena.
Hippa lähti Anulle loppuvuodeksi pentuja karkuun.
Vegasta on nyt viime aikoina ollut vähän murhetta. Sillä toi toisessa etujalassa kohta mitä ilmeisesti nuolee paljon ja nyt on myös alkanut ontumaan samaa jalkaa. Annoin sille eilen illalla särkylääkettä, mutta ainakin aamulla oli jäykkä. Annan sille nyt pari päivää särkylääkettä ja jääköön kotiin pidemmiltä lenkeiltä. Katsotaan miten jalka reagoi. Jos ei mene paremmaksi niin käydään sitten lääkärissä, jos heillä olisi jotain ajatuksia. Särkylääkkeetkin loppuvat, eli ihan senkin vuoksi pitää mennä poikkeamaan. Muuten mummo on kyllä ihan iloinen ja pirteä, ja lenkilläkin painelee tukka tuubilla nuorten mukana.
Niitille tuli 8kk ikääkin mittariin. Nappasin puhelimella illalla siitä sisällä edustuskuvan. On se omaan silmään kovin kaunis mali <3 Ja vaikka sen kanssa on vähän harmaita hiukisa varmaan hankittukin, on se oikein täyspäinen ja järkevä tyyppi noin kokonaisuutena.
maanantai 31. lokakuuta 2016
Savu agissa kolmosiin :)
Kisattiin Janakkalassa iltamyöhällä kaksi starttia agia. Hippakin pääsi Savun lisäksi juoksemaan Anun kanssa, niiltäkin siis puuttuu yksi LUVA kolmosista.
Päivällä käytiin tekemässä pitkä metsälenkki alle, kun lauantaina koirat pötköttivät lähes koko päivän. Kerrankin oli kiva fiilis lähteä kisoihin, jotenkin rentoa kun startit oli vasta klo 18. Noh ylllättäen oltiin vähän etuajassa aikataulussa, ja kisapaikalla moikkailin vielä pennun kyselijöitäkin ja kiirehän siinä vähän tuli.
Ekalle radall yhteen kohtaan tiesin ettei tule mitään hyvää ohjausta ja koitin keskittyä siihen kunnolla, mutta virhe (vai jopa kaksi kieltoa) siihen rapsahti kun olin vaan myöhässä ja koira ihan väärässä linjassa. Taisi melkein kaikki koira tehdä noille kahdelle esteelle virheet, joko tiputtamalla ekan riman tai muurin palikat. Medeille ja minielle tuomari sitten huomauttikin tuosta kohdasta erikseen rataan tutustumisessa. Muuten rata oli Savulta hieno, tosi nätisti hyppäsi ja keskittyi ja meni silti lujaa. Kahdella kiellollakin reilusti miinusaikaa.
Hippa teki tuolta samalta radalta kympin, oikeastaan hyvin Hippamaiseen tapaan, yhden esteen ohi ihan suoralla, ja pujottelusta vika väli unohtui. Meille vaikean kohdan Anu sai tuupattua just just :)
Toka rata oli helppo, ja tuntui meille sopivalta jo tutustuessa. Tokana ollut keinu oli vähän siinä ja siinä, Savu tuli ihan täysiä ja liirasi keinun pinnalla ihan huolella. Märkä koira ja varmasti märkä keinukin. Tuomarin mielestä kuitenkin riittävän alas. Toinen läheltä piti oli kepeillä jossa hukkasin vähän koiran ja Savu kävi pyörähtämässä mun selän takana. Itsellä ei oikein hajua miten se lopulta kepeille meni, mutta ilmeisesti virheettä :) Nollalla maaliin, ja tosi upea fiilis! Jee me tehtiin se.
Kaikki syksyn ja tämän vuoden tavoitteet on paketissa. Jäljeltä koulari kolmosesta ja agissa kolmosiin. Kolmosten starttaaminen taitaa mennä ensi vuoteen, vähän on kisoja ja Rakeen pentuprojekti vie aikaa, enkä tiedä miten innoissani Savuakaan vien hallikisoihin pöpöjä haalimaan. Katsotaan nyt...
Kelpie tiputti kakkosradalla harmillisesti yhden riman :( Muuten puhdas ja oikein hieno rata. Hippa kisailee Anun kanssa vielä jotain startteja tänä vuonna, mutta se muuttaa pentuprojektin ajaksi Anulle muutenkin, eikä kuskaile pöpöjä meille. Savun radat ei harmillisesti tullut videolle, mutta tässä Hipan vitska rata.
Rae voi hyvin ja maha kasvaa :) Pentublogissa paremmin sen kuulumisia! Kivasti on kyselyjä, mutta etenkin jo kokeneemmat aktiivisesti harrastavat tiedustelut olisi tervetulleita. Tästä pentueesta itse ottaisin ehdottomasti pennun jos vaan millään pystyisin.
maanantai 24. lokakuuta 2016
Rally Savu?
Oon jo pidempään miettinyt että mitä sitä alkaisi puuhaamaan Savun kanssa. Jotain semmosta olis kiva tehdä jota voisi kotona treenata paljon, ja sitten käydä vaan vähän tekemässä hallilla. Rallyhän voisi sopia hyvin tuohon, ja oonkin koittanut ajaa itseeni jotain intoa. Eniten muo nyppii lajissa se että hyväksyttyjä tuloksia tarvitaan myös alemmista luokista se kolme, ja että startit on ihan hirveän hintaisia. Ja ehkä vielä enemmän se että pitäisi löytää kalenterista 6 viikonloppu päivää käydä ne. Toki voisi treenata eteenpäin liikkeet valmiiksi, ja kisata kisoja kun sopivia on, mutta en oo koskaan ollut kauhean hyvä semmoisessa.
Noh yksi ilta me sitten kuitenkin aloitettiin. Seuraamista oikealla (käsky pitäis keksiä), edestä sivulle siirtymisiä oikealle puolelle (käsky oikea) ja takaa siirtymisiä vasemmalta oikealle (mikä käsky?). Tarttis säännöt lukea varmaankin ja katsoa vaikka videoita. Alusta asti on nyt selviö että pyritään pitämään kierrokset aika alhaalla ja tekemään liikkeet ennemmin hitaasti kuin että haetaan vauhtia ainakaan yhtään.Yllättävän hyvin meni treeni kyllä, aattelin että enemmän lähtisi keulimaan kun tehdään jotain tosi nurinkurista.
Lauantaina käytiin myös JANKK agiringin treeneissä, joita vetää Maiju Korhonen. Savuhan on tuossa ringissä ollut, ja treenejä on noin joka toinen viikko. Lisäksi on sitten kerta viikko ihan tavalliset treenit. Nyt oli aksassa pari viikkoa taukoa PK-juttujen takia, ja sen näki taas. Ohjaaja aika velttona ja koirakin vähän turhan tättärää. Vauhtiin kun päästiin niin sujui aika jees. On se vaan kiltti ohjattava :) Viikonloppuna olisi pari starttia, mutta taidetaa käydä parit treenit vetämässä alle, jos saisi taas vähän tuntumaa touhuun.
Hippa aksaa Anun kanssa samoissa treeneissä, ja on kyllä mennyt hurjasti eteenpäin sen jälkeen kun Anu on se kanssa aloittanut. Kiva kun senkin kanssa joku jaksaa hinkata ja analysoida, itse kun on semmonen roiskija, niin ei sovi tuommoinen mustavalkoinen pilkun viilaus :P
Noh yksi ilta me sitten kuitenkin aloitettiin. Seuraamista oikealla (käsky pitäis keksiä), edestä sivulle siirtymisiä oikealle puolelle (käsky oikea) ja takaa siirtymisiä vasemmalta oikealle (mikä käsky?). Tarttis säännöt lukea varmaankin ja katsoa vaikka videoita. Alusta asti on nyt selviö että pyritään pitämään kierrokset aika alhaalla ja tekemään liikkeet ennemmin hitaasti kuin että haetaan vauhtia ainakaan yhtään.Yllättävän hyvin meni treeni kyllä, aattelin että enemmän lähtisi keulimaan kun tehdään jotain tosi nurinkurista.
Lauantaina käytiin myös JANKK agiringin treeneissä, joita vetää Maiju Korhonen. Savuhan on tuossa ringissä ollut, ja treenejä on noin joka toinen viikko. Lisäksi on sitten kerta viikko ihan tavalliset treenit. Nyt oli aksassa pari viikkoa taukoa PK-juttujen takia, ja sen näki taas. Ohjaaja aika velttona ja koirakin vähän turhan tättärää. Vauhtiin kun päästiin niin sujui aika jees. On se vaan kiltti ohjattava :) Viikonloppuna olisi pari starttia, mutta taidetaa käydä parit treenit vetämässä alle, jos saisi taas vähän tuntumaa touhuun.
Hippa aksaa Anun kanssa samoissa treeneissä, ja on kyllä mennyt hurjasti eteenpäin sen jälkeen kun Anu on se kanssa aloittanut. Kiva kun senkin kanssa joku jaksaa hinkata ja analysoida, itse kun on semmonen roiskija, niin ei sovi tuommoinen mustavalkoinen pilkun viilaus :P
perjantai 21. lokakuuta 2016
JK3 Savu
Pitkän ja raskaalta tuntuneen kauden päätteeksi päästiin onneksi ja vihdoin kokeeseen. Keväällä alkanut Niitti-ahdistus Savulla, ahdisti myös muo niin paljon, ettei treeneihin ole tehnyt edes mieli mennä, vähiin on treenikerrat jääneetkin. Totaalitreenitaukoa pidettiin melkein koko kesä, Savu leikki, istui perusasennossa, leikki ja seurasi paria askelta, ja leikki. Samalla koitettiin saada arki sujumaan niin ettei takapakkeja tule ahdistukseen. Savuhan itseasiassa toipui ihan nopeasti ahdituksestaan niin että treenaaminen alkoi olemaan jo ihan ok, mutta ohjaajalla on asian kanssa huomattavasti enemmän työsarkaa. Kun iloinen, aktiivinen koira, joka elää työnteolle menee yhtäkkiä epävarmaksi, kyllä saa ensimmäisenä peiliin katsoa.
Kuukausi sitten kun koepaikka varmistui, alkoikin sitten löytyä kummasti myös sitä treenimotivaatiota. Ja koko kesän vaan riekkunut BC ei sitten ihan asettunutkaan pakettiin. Ehkä joku semmoinen balanssi voisi olla kiva :D Nyt tuo leikkiminen ja reikkuminen, tuntuu aiheuttaneen sen että Savu yliyrittää ihan kauheasti, ja rentous on kadonnut kokonaan. Mutta eipähän ainakaan passivoidu. Paukut onneksi saatiin toimimaan ihan vaan ampumalla, ei tässä oikein koiraa niihin totutettu, vaan luotiin ohjaajalle uskoa ettei tuosta koirasta paukkuarkaa saa, ellei itse ahdistu. Yhtälönä tuommoisen herkän koiran kanssa vaan tosi vaikea saada tämmöisen ylikontrolloiva ihminen toimimaan luontevasti ja rennosti, itse ahdistumatta. Mutta pääasia että saatiin onnistumisia ja ohjaajalle luotto, ettei se koira katoa horisonttiin vaikka paukkuukin. Keväällä Savuhan ei siis psytynyt seuraamaan kun ammuttiin, jos se sai olla yli metrin päässä minusta ei sillä ollut mitään ongelmaa paukkujen kanssa. Että missäkähän on vika :P
Kolme viikkoa ennen koetta kokeiltiin sitten metrin estettä, eikä se sujunut sitten ollenkaan. Tänä kesä on hypitty ehkä 2-3krt matalampia esteitä eikä vaan luotto ja tekniikka pelannut, että oltaisiin edes viitsitty lähteä hyppyä rakentamaan tällä aikataululla. Savu on metristä hypännyt kolmessa kokeessa onnistuneesti (menohyppy), mutta silloin on takana ollut huomattavasti enemmän treeniä. Kokeeseen lähdettiin siis asenteella, ettei sitä suoriteta. Ja oikein hyvä päätös olikin, turha stressata tuommoisella asialla, kun todennäköisyys että se kokeessa kuitekaan sujuisi on mitättömän pieni.
Sitten itse koe, ihana kahden päivän minikoe 6 koiralle, joista 2 vielä oli perunut sairastumisien takia. Ensimmäisenä päivänä tottikset, ja arvottiin meille passelisti viimeinen suoritusvuoro. Tottis ei mennyt hyvin, tai meni ja ei mennyt miten sen nyt ottaa. Sain Savun ihan kivaan tilaan ennen omaa vuoroa, mutta mentiin sitten ensin paikallaoloon, jonka aikana/jälkeen se vielä ehti sitten virittäytyä väärään tilaan ja seuraaminen menikin huonosti. Ekaan paukkuun reagoi hyppäämällä metrin, tokaa ei enää kuullut ollenkaan. Kauhealla yliyrittämisellä kaahattiin kaavio läpi (eipä siinä ohjaajakaan tilannetta yhtään auttanut kun jännitti), ennen henkilöryhmää isompi apu/käsky seuraamiseen. Liikkeestä istuminen on sujunut 100% oikein treenissä, niin toki se sitten kokeessa seisoi. Liikkeestä maahanmeno on epäonnistunut 90% treeneissä (seisoo, koska juoksusta kuuluu vain seistä) mutta kokeessa se onnistui. Tosin tuli luokdetulon suoraan sivulle, joka kertoi aika paljon kanssa siitä ettei keskittynyt ollenkaan, kunhan kaahasi. Liikkeestä seisomisessa muisti jo että eteen pitää tulla luoksetulossa, mutta mieli teki mennä sivulle ja jäi sitten puoliväliin istumaan. 2kg nouto oli hieno, mutta sitten tiputin itse kapulan Savun päälle. Hyppynouto oli tosi hieno tasamaanouto, mutta sitten estenouto erinomainen ja eteenlähetys erinomaisia. Tällä räpellyksellä saatiin kasaan huimat 71p, ja kun 70 oli tavoitteena, ni saatiin jopa yksi yli. :) Kaiken kaikkiaan vaikka tottis oli kauhea, olin tyytyväinen ettei Savu laamaillut yhtään, eipä tuo yliyrittäminenkään kauhean mielekästä ole, mutta siitä on helpompi päästä eteenpäin.
Seuraavana päivänä oli maastot, ja tavoitteena oli saada onnistuneet suoritukset iloisen koiran kanssa. Jälki oli ensin ja sinnekin arvottiin vika numero. Eli saatiin rauhassa koota ajatuksia ja valmistautua. Jana ei näyttänyt kivalle, mutta kun sitä aikani katselin tajusin että ihan suoritettava se on.
Savu oli tosi hyvin fokusoitunut lähtemään janalle ja lähtikin sinne varmasti ja aika rauhallisesti, en kauheasti viritellyt kun oli tosi selkeästi menossa. Se eteni suoraan ja varmasti, haistoi jäljen ja pari sekunttia mietti kunnes lähti varmasti jäljelle. Suuntakin oli vielä oikea. Savu jäljesti tosi varmasti, eka keppi nousi aika nopsaan mutta sitten ei noussut mitään pitkään aikaan. Tokassa kulmassa se pyöri ja tarkasteli pidempään, jälki jatkui sitten lopulta traktorin uraa pitkin, ja itse en uskonut yhtään että menisi sitä pitkin, mutta päätin luottaa koiraaan (katsoin kyllä tarkkaan kohdan josta lähdettiin tuolle uralle/polulle). Tämän jälkeen tulikin nopsaan keppi onneksi. Piikit meni tosi hyvin ( 2 peräkkäin) ja muutenkin Savu oli tosi hyvä. Keppejä alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin ja kun 5 kepillä ei tietä vielä näkynyt alkoi olemaan hymy korvissa, jee me tehtiin se! Kutos kepiltä korkean mäen päällä näkyi sitten jo auto alhaalla. Niin hienoa, jäljeltä täydet pisteet!
Kävelytin Savu ennen keppien viemistä, koska ajattelin että mahdollisuus joutua ruutuun suoraan on aika paha, ja jäljellä oli käytetty vain 25min eli aikaa palautukseen oli vielä.
Ruutua ennen vähän sitten alkoi päässä raksuttaaa, että periaatteessa ykköseenkin on mahdollisuudet, mutta siinä jo tajusin että pelkkä koulari on jo niin hienoa ja pääasia on että ruudussa olisi hyvä fiilis. Savu oli innolla menossa ruutuu, ja kesällä muutettu taktiikka viedä se lähetykseen asti kytkettynä toimii. Lähetin vasemmasta etunurkasta ja 3m kohdalla Sau löi jarrut lukkoon ja nosti ekan esimeen. Lähetin ristiin kohti oikeaan takanurkkaa ja siirryin itse perässä. Sillä pistolla ei tainnut nousta mitään, mutta uusi pisto takanurkkaan ja Savu löysi sieltä esinee. Kolmatta sitten etsittiin, Savu teki iloisesti hommia, liikkui hyvin ja reagoi kutsuihin (kutsuin pois jos etsi samoista paikoista kun edelliset) mutta sinne se jäi ykköstulos ja kolmas esine. Eikä haittaa :) Jäipähän sopiva nälkä ensi kaudelle. Ruudusta saatiin 22p.
Eli yhteensä T71 E22 J170 263p 2.tulos ja JK3!
Talvi tehdään hyppytekniikkaa, haetaan balanssia tekemiseen, tehdään paljon häiriötreenejä PK-kentillä (haukkuvia koiria ja takana olevia ihmisiä, ja ampumista) ja ensi kaudella kisataan toivottavasti enemmän. SM-haaveet me taidetaan unohtaa, mutta KVA voisi olla ihan realistinen tavoiti. Noh, yksi kisa kerrallaan.
Ainakin tämä kausi on opettanut minulle paljon. Fiilis ja halu tehdä on tosi tärkeää, pakolla ei saa mitään aikaseksi. Ja jos kotona on asiat huonosti, ei kannata treeneihin edes mennä. Räväkkä malilapsi alkaa olemaan onneksi jo paremmin hanskassa, ja Savukin kestää sen toilailuja jo paremmin. Se tietää pääsevänsä siltä pakoon työhuoneeseen, osaa sanoa sille jo vähän että 'prkle mene matkoihisi', ja omistajakin on oppinut välttämään niitä tilanteita joissa Savua eniten ahdistaa, kun omistajaa ahdistaa ;)
Olo on aika helpottunut, kun tästä päästiin yli. Huonoina päivinä olen ollut jo etsimässä uusia koteja, milloin millekin koiralle. Savun ahdistusta on ollut paha katsoa, ja noh, mali on mali, se ei ole bc, eikä sitä saa käyttäytymäänkään niin. Onneksi Niitti on kiva koira, se ettei sen laumaan tulo ollutkaan niin helppoa kun jotenkin ajatteli, on oikeastaan ollut ihan virkistävää. Mä pidän asioita koirien kanssa helposti itsestään selvinä, nyt on ollut pakko astua ulos mukavuusalueelta, ja miettiä miten toimitaan jotta kaikilla olisi mukava olla.
Ja juu, silti tekisi mieli ottaa Rakeen pentu... Samalla ei kyllä yhtään tee mieli. Savu täyttää ensi kuussa 5v, sillä on toivottavasti vielä monta hyvää vuotta jäljellä harrastusten parissa. Ja ehkä mä sitten varastan Jannen koiraa, tai teen kelpien kanssa jotain, jos tuntuu että on pulaa koirista. Mutta silti... Rakeen pentu <3 uusi beecee vauva, jonka kanssa saisi aloittaa alusta kaiken. Noh, olishan se ihanaa. Kuitenkin samaan aikaan mulla on täysin terve 5v koira, jonka kanssa minkään lajin harrastamiseen kilpailutasolla ei ole minkäänlaista estettä, ensimmäistä kertaa. Vega 5v oli jo osittain eläkkeellä, Toivon kanssa PK oli pois laskuista, kun paukut ei sujunut.
Jospa vaan nauttisi tuosta aikuisesta koirasta, ja sen kanssa tekemisestä <3 On se aika murunen <3
Kuukausi sitten kun koepaikka varmistui, alkoikin sitten löytyä kummasti myös sitä treenimotivaatiota. Ja koko kesän vaan riekkunut BC ei sitten ihan asettunutkaan pakettiin. Ehkä joku semmoinen balanssi voisi olla kiva :D Nyt tuo leikkiminen ja reikkuminen, tuntuu aiheuttaneen sen että Savu yliyrittää ihan kauheasti, ja rentous on kadonnut kokonaan. Mutta eipähän ainakaan passivoidu. Paukut onneksi saatiin toimimaan ihan vaan ampumalla, ei tässä oikein koiraa niihin totutettu, vaan luotiin ohjaajalle uskoa ettei tuosta koirasta paukkuarkaa saa, ellei itse ahdistu. Yhtälönä tuommoisen herkän koiran kanssa vaan tosi vaikea saada tämmöisen ylikontrolloiva ihminen toimimaan luontevasti ja rennosti, itse ahdistumatta. Mutta pääasia että saatiin onnistumisia ja ohjaajalle luotto, ettei se koira katoa horisonttiin vaikka paukkuukin. Keväällä Savuhan ei siis psytynyt seuraamaan kun ammuttiin, jos se sai olla yli metrin päässä minusta ei sillä ollut mitään ongelmaa paukkujen kanssa. Että missäkähän on vika :P
Kolme viikkoa ennen koetta kokeiltiin sitten metrin estettä, eikä se sujunut sitten ollenkaan. Tänä kesä on hypitty ehkä 2-3krt matalampia esteitä eikä vaan luotto ja tekniikka pelannut, että oltaisiin edes viitsitty lähteä hyppyä rakentamaan tällä aikataululla. Savu on metristä hypännyt kolmessa kokeessa onnistuneesti (menohyppy), mutta silloin on takana ollut huomattavasti enemmän treeniä. Kokeeseen lähdettiin siis asenteella, ettei sitä suoriteta. Ja oikein hyvä päätös olikin, turha stressata tuommoisella asialla, kun todennäköisyys että se kokeessa kuitekaan sujuisi on mitättömän pieni.
Sitten itse koe, ihana kahden päivän minikoe 6 koiralle, joista 2 vielä oli perunut sairastumisien takia. Ensimmäisenä päivänä tottikset, ja arvottiin meille passelisti viimeinen suoritusvuoro. Tottis ei mennyt hyvin, tai meni ja ei mennyt miten sen nyt ottaa. Sain Savun ihan kivaan tilaan ennen omaa vuoroa, mutta mentiin sitten ensin paikallaoloon, jonka aikana/jälkeen se vielä ehti sitten virittäytyä väärään tilaan ja seuraaminen menikin huonosti. Ekaan paukkuun reagoi hyppäämällä metrin, tokaa ei enää kuullut ollenkaan. Kauhealla yliyrittämisellä kaahattiin kaavio läpi (eipä siinä ohjaajakaan tilannetta yhtään auttanut kun jännitti), ennen henkilöryhmää isompi apu/käsky seuraamiseen. Liikkeestä istuminen on sujunut 100% oikein treenissä, niin toki se sitten kokeessa seisoi. Liikkeestä maahanmeno on epäonnistunut 90% treeneissä (seisoo, koska juoksusta kuuluu vain seistä) mutta kokeessa se onnistui. Tosin tuli luokdetulon suoraan sivulle, joka kertoi aika paljon kanssa siitä ettei keskittynyt ollenkaan, kunhan kaahasi. Liikkeestä seisomisessa muisti jo että eteen pitää tulla luoksetulossa, mutta mieli teki mennä sivulle ja jäi sitten puoliväliin istumaan. 2kg nouto oli hieno, mutta sitten tiputin itse kapulan Savun päälle. Hyppynouto oli tosi hieno tasamaanouto, mutta sitten estenouto erinomainen ja eteenlähetys erinomaisia. Tällä räpellyksellä saatiin kasaan huimat 71p, ja kun 70 oli tavoitteena, ni saatiin jopa yksi yli. :) Kaiken kaikkiaan vaikka tottis oli kauhea, olin tyytyväinen ettei Savu laamaillut yhtään, eipä tuo yliyrittäminenkään kauhean mielekästä ole, mutta siitä on helpompi päästä eteenpäin.
Seuraavana päivänä oli maastot, ja tavoitteena oli saada onnistuneet suoritukset iloisen koiran kanssa. Jälki oli ensin ja sinnekin arvottiin vika numero. Eli saatiin rauhassa koota ajatuksia ja valmistautua. Jana ei näyttänyt kivalle, mutta kun sitä aikani katselin tajusin että ihan suoritettava se on.
Savu oli tosi hyvin fokusoitunut lähtemään janalle ja lähtikin sinne varmasti ja aika rauhallisesti, en kauheasti viritellyt kun oli tosi selkeästi menossa. Se eteni suoraan ja varmasti, haistoi jäljen ja pari sekunttia mietti kunnes lähti varmasti jäljelle. Suuntakin oli vielä oikea. Savu jäljesti tosi varmasti, eka keppi nousi aika nopsaan mutta sitten ei noussut mitään pitkään aikaan. Tokassa kulmassa se pyöri ja tarkasteli pidempään, jälki jatkui sitten lopulta traktorin uraa pitkin, ja itse en uskonut yhtään että menisi sitä pitkin, mutta päätin luottaa koiraaan (katsoin kyllä tarkkaan kohdan josta lähdettiin tuolle uralle/polulle). Tämän jälkeen tulikin nopsaan keppi onneksi. Piikit meni tosi hyvin ( 2 peräkkäin) ja muutenkin Savu oli tosi hyvä. Keppejä alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin ja kun 5 kepillä ei tietä vielä näkynyt alkoi olemaan hymy korvissa, jee me tehtiin se! Kutos kepiltä korkean mäen päällä näkyi sitten jo auto alhaalla. Niin hienoa, jäljeltä täydet pisteet!
Kävelytin Savu ennen keppien viemistä, koska ajattelin että mahdollisuus joutua ruutuun suoraan on aika paha, ja jäljellä oli käytetty vain 25min eli aikaa palautukseen oli vielä.
Ruutua ennen vähän sitten alkoi päässä raksuttaaa, että periaatteessa ykköseenkin on mahdollisuudet, mutta siinä jo tajusin että pelkkä koulari on jo niin hienoa ja pääasia on että ruudussa olisi hyvä fiilis. Savu oli innolla menossa ruutuu, ja kesällä muutettu taktiikka viedä se lähetykseen asti kytkettynä toimii. Lähetin vasemmasta etunurkasta ja 3m kohdalla Sau löi jarrut lukkoon ja nosti ekan esimeen. Lähetin ristiin kohti oikeaan takanurkkaa ja siirryin itse perässä. Sillä pistolla ei tainnut nousta mitään, mutta uusi pisto takanurkkaan ja Savu löysi sieltä esinee. Kolmatta sitten etsittiin, Savu teki iloisesti hommia, liikkui hyvin ja reagoi kutsuihin (kutsuin pois jos etsi samoista paikoista kun edelliset) mutta sinne se jäi ykköstulos ja kolmas esine. Eikä haittaa :) Jäipähän sopiva nälkä ensi kaudelle. Ruudusta saatiin 22p.
Eli yhteensä T71 E22 J170 263p 2.tulos ja JK3!
Talvi tehdään hyppytekniikkaa, haetaan balanssia tekemiseen, tehdään paljon häiriötreenejä PK-kentillä (haukkuvia koiria ja takana olevia ihmisiä, ja ampumista) ja ensi kaudella kisataan toivottavasti enemmän. SM-haaveet me taidetaan unohtaa, mutta KVA voisi olla ihan realistinen tavoiti. Noh, yksi kisa kerrallaan.
Ainakin tämä kausi on opettanut minulle paljon. Fiilis ja halu tehdä on tosi tärkeää, pakolla ei saa mitään aikaseksi. Ja jos kotona on asiat huonosti, ei kannata treeneihin edes mennä. Räväkkä malilapsi alkaa olemaan onneksi jo paremmin hanskassa, ja Savukin kestää sen toilailuja jo paremmin. Se tietää pääsevänsä siltä pakoon työhuoneeseen, osaa sanoa sille jo vähän että 'prkle mene matkoihisi', ja omistajakin on oppinut välttämään niitä tilanteita joissa Savua eniten ahdistaa, kun omistajaa ahdistaa ;)
Olo on aika helpottunut, kun tästä päästiin yli. Huonoina päivinä olen ollut jo etsimässä uusia koteja, milloin millekin koiralle. Savun ahdistusta on ollut paha katsoa, ja noh, mali on mali, se ei ole bc, eikä sitä saa käyttäytymäänkään niin. Onneksi Niitti on kiva koira, se ettei sen laumaan tulo ollutkaan niin helppoa kun jotenkin ajatteli, on oikeastaan ollut ihan virkistävää. Mä pidän asioita koirien kanssa helposti itsestään selvinä, nyt on ollut pakko astua ulos mukavuusalueelta, ja miettiä miten toimitaan jotta kaikilla olisi mukava olla.
Ja juu, silti tekisi mieli ottaa Rakeen pentu... Samalla ei kyllä yhtään tee mieli. Savu täyttää ensi kuussa 5v, sillä on toivottavasti vielä monta hyvää vuotta jäljellä harrastusten parissa. Ja ehkä mä sitten varastan Jannen koiraa, tai teen kelpien kanssa jotain, jos tuntuu että on pulaa koirista. Mutta silti... Rakeen pentu <3 uusi beecee vauva, jonka kanssa saisi aloittaa alusta kaiken. Noh, olishan se ihanaa. Kuitenkin samaan aikaan mulla on täysin terve 5v koira, jonka kanssa minkään lajin harrastamiseen kilpailutasolla ei ole minkäänlaista estettä, ensimmäistä kertaa. Vega 5v oli jo osittain eläkkeellä, Toivon kanssa PK oli pois laskuista, kun paukut ei sujunut.
Jospa vaan nauttisi tuosta aikuisesta koirasta, ja sen kanssa tekemisestä <3 On se aika murunen <3
keskiviikko 5. lokakuuta 2016
Pentuja, pentuja...
Laitetaanpa tännekin tietoa, että meillä on pentuprojekti toiveissa kovasti tälle syksylle.
Rae (Q.One) on toivottavasti tiine, ultraan se menee ensi perjantaina eli 7.10. ja mahdolliset pennut syntyisivät isänpäivän tienoilla.
Rakeen ja Rallin pentublogista pääsee seuraamaan projektia tarkemmin, ja sieltä löytyy myös kuvia ja tietoja vanhemmista. :)
Ralli x Rae
Peukut pystyyn! Pari pentua onkin menossa tutuille pennun ottajille, mutta tiedustelut tervetulleita!
kaisa (at) quicket.info
Rae (Q.One) on toivottavasti tiine, ultraan se menee ensi perjantaina eli 7.10. ja mahdolliset pennut syntyisivät isänpäivän tienoilla.
Rakeen ja Rallin pentublogista pääsee seuraamaan projektia tarkemmin, ja sieltä löytyy myös kuvia ja tietoja vanhemmista. :)
Ralli x Rae
Peukut pystyyn! Pari pentua onkin menossa tutuille pennun ottajille, mutta tiedustelut tervetulleita!
kaisa (at) quicket.info
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)