keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tottista, tottista, tottista, jälkeä, esineitä ja aksaa!

Kevät tuo aina valtavan PK-treenimotivaation, ja se on kyllä tarpeenkin ;)


Savu on menossa BH-kokeeseen tässä piakkoin ja ekat jälkikokeetkin siintää kalenterissa uhkaavasti. PK-tottista treenataan siis ahkeraan. Viime viikolla sitä treenattiin ma, ti ja to, ja tällä vkollakin jo tiistaina. Olemme koittaneet vähän paikkaa vaihdella ja esteitä, jotta totutaan kaikennäköisiin.
Tällä hetkellä työn alla on rutiinin rakentaminen ja esteet sekä eteenmeno. Paljon on työtä, mutta eilisissä treeneissä tuli jo tunne, että kyllähän tää alkaa sujumaan. Ase pitäisi kaivaa jostain kätköstä vielä, ampumista ei ole tehty ollenkaan, mutta kauhean luottavaisin mielin sen suhteen. Savu ei ole ampumiseen reagoinut koskaan. Tokihan tämä tarvii silti aloittaa rauhallisesti.

Pari jälkeä on taas ajettu, se sujuu. Janat on seuraava työnalle joutuva ja esineet. Niissä on vielä paljon työtä, motivaatiota on mutta rutiini ja toistot puuttuvat. Ens vkonloppuna mennään jälkileirille, eli siellä päästääm varmasti tekemään näitä kuntoon.

Aksa ahdistaa :( Halu olis kova kisoihin, mutta treenaaminen ei oikein innosta ja kaksi ongelmaa tuntuu olevan ylitsepääsemättömiä. Kepit ja keinu :( Keinua on tehny vaan ihan liian vähän ja harvoin, ja koska se on niin hirvittävä, tuntuu että aina saa aloittaa nollasta, eikä se koskaan etene, kun treenaa niin harvoin. Kepit on vaan per*eestä. Tässä on nyt joku juttu, minkä oon itse mokannut, koska sekä Hipalla ja Savulla on molemmilla sama ongelma, vikat kaksi väliä. Molemmat jää seisomaan sinne. Toistoja toistoja vaan, mutta kun ei päästä edes niihin oikeisiin suorituksiin millään, niin milläs treenaat. Eilen laitoin verkotkin vikoihin väleihin, niillä toki sujuu, mutta silti jumitetaan siellä vikassa välissä.Etupalkkahan ne tuohon on ajanut, mutta jos ei ole etupalkkaa, nii kyttäävät muo ja eivät yhtään kestä liikettä. Eilen vaihdoin Savulla palkan kosketusalustaan, josko se vähän avaisi tätä... 2x2 nuo on opetettu, eli käsinekään sinne ei väliin pääse.... En tie, keinot loppu ja se syö motivaatiota.

Rae tuli meille hoitoon. Ipana on kyllä niin mainio. Se on niin samanlainen kuin Vega pienenä ja samaanaikaan niin erilainen. Hirrrvittävän vilkas, ja sähäkkä. Moottorissa on tehoja ihan älyttömästi. Pikkasen se on terävämpi kuin meidän muut koirat ja aika täpäkkäkin, mutta kiltti ja kuuliainen. Reaktio nopeus on vaan aika omaa luokkaa. Rakeen kanssa on tehty näyttelytreeniä, ekat rahat on jo laitettu 'likoon' ja huomenna mennään Match Showhunkin. Ja jäljestellään kovasti, tässä ei tarvii kyllä motivaatiota etsiä. Jarruna narussa...

Rae istuu laumaan täydellisesti, tänä aamuna jopa äitikoira leikitti tytärtään <3 Saa nähdä, annetaanko me sitä enää takaisin, rehellisesti kaduttaa sen pois antaminen tosi paljon, vaikka hyvähän sillä on Johannalla ja Timolla olla, ja ison työn ovatkin sen kanssa tehneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti